Koskikarat viihtyvät jäisessä koskessa

Siuronkosken omat koskikarat

Siuronkoski 4.1. Kuvassa kolme Siuronkosken neljästä koskikarasta.

Tiesitkö, että täältä Pirkanmaalta löytyy koski, jossa viihtyy talvisin useita koskikaroja. Tämä koski sijaitsee Nokian takana, Siurossa.

Tänä vuonna kosken ympäristöön on asettunut talvehtimaan neljä koskikaraa. Lukumäärä voi vaihdella talven mittaan. Kun muutto takaisin pohjoisen vuoristoseuduille lähenee, koskelle voi kerääntyä lisääkin koskikaroja. Enimmillään olen nähnyt viisi yhtäaikaa.

Koskikaran rintamusta voisi jopa sanoa hohtavan valkoiseksi. Valkoisena hohtavasta rintamuksesta on hyötyä koskikaran sukeltaessa kosken pohjasta ravintoa.

Koskikara sukeltaa syötävää Siuronkoskessa 31.12.23.

Mutta mikä ihmeen koskikara?

Koskikara kuuluu varpuslintujen lahkoon (Passeriformes) ja lahkossa koskikaroilla on oma heimonsa (Cinclidae). Heimon ainoa suku on koskikarat (Cinculus) koskikaran ollessa yksi suvun viidestä lajista.

Tämä tummanruskea, hieman palleromainen, hiukan varpusta pienempi lintu viihtyy virtaavan veden äärellä. Kuten edeltävästä videosta tulee esiin, koskikara sukeltelee tiheästi etsien syötävää. Sukelluksen jälkeen koskikara siirtyy yleensä takaisin samalle kivelle tai siirtyy sukellusta jatkaen seuraavalle kivelle tai jään reunalle.

Koskikaran ravintoa ovat vesihyönteiset, vesiperhosten ja mäkäräisten toukat, vesisiirat, madot, pienet nilviäiset ja äyriäiset ja kotilot.

Ruokapöydän äärellä. Siuronkoskessa riittää syötävää.

Muuttolintu

Koskikara muuttaa Skandinavian ja Venäjän pohjoisosista etelämmäksi talvehtimaan

Lokakuun loppupuolella pakkanen alkaa kiristyä koskikarojen asuinalueilla vuoristossa ja vesistöt jäätyvät, on aika muuttaa etelämmäksi. Koskikaroille sopivia, puhtaita talvehtimispaikkoja löytyy Suomessa pohjoisesta etelään. Tiira-tietopalvelun mukaan muutto on kiivainta joulukuun puolessavälissä ja tammikuun puoleenväliin mennessä koskikarat ovat talvehtimispaikoillaan. Rengastusrietojen perusteella koskikarat tulevat samoille paikoille vuosi toisensa jälkeen.

Kova pakkanen ei haittaa koskikaraa, mutta energiaa säästääkseen se pyrkii liikkumaan mahdollisimman vähän.

Olen seurannut Koskikaroja Siuronkoskella jo usean vuoden ajan ja aina vaan, joka ikinen syksy sitä odottaa koskikarojen saapuvan koskelle ja aina ne ovat saapuneet❤️. Kunnes ne sitten viimeistään huhtikuussa, ennen kesän tuloa jälleen palaavat pesimään kotikonnuilleen.

Koskikarat ovat saapuneet lähes poikkeuksetta Siuronkoskelle lokakuun loppupuolella, 20. päivän tienoilla. Vesitilanteen takia tänä vuonna kosken juoksutus jatkui marraskuun lopulle saakka, joten saapueessaan karat saivat tyytyä pienempiin virtaaviin puroihin, kunnes pääsivät nauttimaan kosken antimia.

Reviiritietoinen sukeltelija

Sukellus. Koskikaran touhut ovat hauskaa seurattavaa. Se sukeltelee vähän väliä, on muutaman sekunnin sukelluksissa ja pyrähtää jälleen paikalleen, Koskikara voi olla samalla paikalla kauankin välillä sukellellen ja jopa tähän aikaan kovilla pakkasilla laulaen.

Koskikarojen lentokuvauksessa on omat haasteensa, sillä ne ovat todella nopeita liikkeissään. Tässä Koskikarapari viilettää menemään kovasta pakkasesta huolimatta.

Koskikarat lentävät melko matalalla kosken yllä ajoittain vilkkaastikin. Koskikaraparin kisailu tuntuu välillä melko hurjaltakin.

Koskikaroilla on on omat reviirinsä, on hyvin harvinaista saada niitä samaan kuvaan. Sukellellessaan ne eivät ole samalla, edes vierekkäisillä kivillä.

Tämä on harvinaista herkkua, kuva vuodelta 2022.

Kuinka koskikara ja aserasva liittyvät toisiinsa

Koska koskikara sukeltaa jatkuvasti saadakseen ruokaa. Koskikaran höyhenpeite on erittäin tiheä ja vettä hylkivä. Höyhenpeitteen alla on vahva untuvakerros. Kuten monilla vesilinnuilla, koskikaralla on myös rasvarauhanen, joka pitää höyhenpeitteen kuivana. Koskikara sukii höyhenpeitettä tiheään pitääkseen sen kunnossa, se nokkaa pyrstön tyvessä sijaitsevasta talirauhasesta rasvaa ja sivelee sitä höyhenpeitteelle.

Linnun poikkeuksellisen suuren rasvarauhasen takia sitä on ennen muinoin metsästetty, sillä koskikaran rasva on ollut hyvää aserasvaa.

Koskikaran silmiä suojaa sukeltaessa hyvin kehittynyt vilkkuluomi.

Yöpyminen

Koskikarat yöpyvät lähellä koskea, mm. tiheäoksaisessa kuusessa, kunhan se on tuulelta suojassa, myös jokin rakennelma, kuten sillan rakenteet on mahdollinen. Koskikarat yöpyvät lähellä toisiaan, vaikka päiväsaikaan niillä onkin koskella omat reviirinsä kaukana toisistaan.

Tutkielmassaan Kuopion seudun linnustosta Julius von Wright totesi näin: ”Viannonkoskessa Maaningalla esiintyy lukuisia koskikaroja läpi talven. Suuri osa niistä yöpyy pääskysenpesissä koskelle rakennettujen paperitehtaan rakennusten ullakoilla.” – Wilhelm von Wright teki maalauksia koskikarasta, ja mallinä hänellä näissä maalauksissa oli veljesten juuri ampuma, tuore koskikara. Yleensäkinhän veljekset ampuivat linnun kuin linnun maalaustarkoituksiaan varten.”