Hei,
Tervetuloa sivustolleni! Olen amatööriluontovalokuvaaja ja unelmoija. Työelämä jäi ainakin pääasiallisesti taakse vuodenvaihteessa, syynä terveystilanne. Nyt sitten kitkuttelen työkyvyttömyyseläkkeen ja mieheni armeliaisuuden varassa;)
Asumme mieheni kanssa Siurossa ja yhteistä taivalta on kertynyt 32 vuotta. Aikanaan muutimme koiralauman kanssa Pohjois-Karjalasta Pirkanmaalle ja olemme asuneet onnellisesti täällä jo reilun 20 vuoden ajan. Koiristamme on jo aika jättänyt, mutta ne olivat meille sydämen asia ja tärkeitä perheenjäseniä, joten kerron ihan lyhyesti koiristamme.
Ensimmäinen koiramme oli tescuekoiramme kingcharlesinspanieli Donna ja seuraavaksi tuli Nato. Tälle kaksikolle seuraa teki Anna-tyttö. Tämän kolmikon kanssa muutimme Pirkanmaalle ja Anna oli tuolloin 1-vuotias villikko. Anna oli todellinen vapaa sielu ja karkailuvietti oli verissä. Anna oli 6-vuotias kun livahti karkuun Siuron Grilli-Postin pihassa meidän autosta ja tuolloin 1-vuotias Juppe-poika (dalmatialainen) sattui myös olemaan flexeineen karkuteillä. No, tuloksena tästä tapahtuneesta meille jääneet Mona ja Mimmi sisarusparvensa kera. Eipä noina vuosina juuri muuta ajanvietettä tarvinnut miettiä, mutta kaikesta huolimatta nuo olivat kultaisia onnen vuosia.
Kaikkeen tottuu, yllättäen myös tähän koirattomaan elämään. Kyllä mielelläni edelleen ottaisin koiran, mutta käytännön syistä ajatus täytyy ainakin toistaiseksi hylätä.
Suurin elämääni vaikuttanut asia on sairastuminen vakavasti 16-vuotiaana. Minulla todettiin erittäin vakava sydänvika, jota ei voitu leikata. Tahdistimen avulla pärjäsin jotenkuten 18-vuoden ikään, jolloin pääsin sydänsiirtoleikkaukseen. Toivuin leikkauksesta täysin ja siitä asti pystyin elämään normaalia elämää reilun parin vuosikymmenen ajan. Myöhemmin kuvioon tulivat selkävaivat ja munuaisen vajaatoiminta. Nyt munuaisten vajaatoiminta on jo edennyt lähelle viimeistä vaihetta, eli dialyysia ja mahdollista elinsiirtoa. Tämän asian kanssa täytyy nyt vaan oppia elämään ja ottaa ilo irti kaikesta mikä on mahdollista.
Heikentynyt terveys johti viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen ja sainkin sen ensi yrittämällä. Olin tuolloin osastonsihteerinä Hatanpään Kotisairaalassa ja älkää luulkokkaan että päätös työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta olisi ollut mitenkään helppoa, päinvastoin. Kipuilin asian kanssa vuoden ajan, kunnes lopulta pakon edessä tein päätöksen. Tunsin olevani luopio ja luovuttaja ja enhän minä tämän ikäinen ihminen, aina niin ahkera, toimelias, aikaansaapa ihminen voi jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle!! Tilane oli kuitenkin se, että työskentely osatyökyvyttömyyseläkkeellä kävi voimille ja jouduin käyttämään kaikki voimavarani työntekoon. Päätös työkyvyttömyyseläkkeestä oli helpotus, pystyin edelleen jatkamaan työtäni, mutta vielä vähemmillä tunneilla, kunnes työsuhteeni päättyi vuodenvaihteessa. Toki toive työelämään paluusta on vielä olemassa, tottakai, kyllä tässä työyhteisöä ja sitä säännöllistä tuloa kaipaa.
Näin vapaaherrattarena viihdyn erittäin hyvin kirjallisuuden parissa. Lempilukemistani on historialliset romaanit viikinkiajalta 1900-luuvun alkupuolelle saakka. Lempikirjailijoitani ovat Juha-Pekka Koskinen, Kaari Utrio, Kristiina Vuori, Ursula Pohjola-Pirhonen ja viimeisimpänä englantilainen Bernard Cornwell. Toki jännitys ja mm. Remeksen kirjat kiinnostavat myös.
Rakkain harrastukseni on kuitenkin luonto ja lintukuvaus. Olen harrastanut lintukuvausta jo muutaman vuoden ajan ja kuvauskalusto on päivittynyt pikkuhiljaa taitojen kehittyessä. Vaikkakin näin perfektionistina voin sanoa, että en ole koskaan täysin tyytyväinen tuotoksiini. Postaan kuviani tämän blogin lisäksi instagramiin ja minut löydät: @teijas_photography. Olen kuvaillut täällä Siurossa ja lähialueilla. Lisäksi kuvausretket suuntautuvat suhteellisen usein tuonne länsirannikolle, Poriin ja kevät-kesä-akselilla myös etelärannikolle. Vaasan suunnalta löytyy myös paljon hyviä lintukohteita. Yksi suuri haave on päästä kuvaamaan Pohjois-Norjaan, Varangin vuonolle ja Hornoyan saarelle kuvaamaan lunneja. Toissakesäinen reissu tuonne peruuntui minun loukkaantumisen takia, eikä uutta ajankohtaa ole vielä tiedossa. Toki matkasuunnitelma on edelleen olemassa, joten toteutus on enää euroja ja lähtöä vaille 🙂
Matkusteltua on tullut jonkin verran ja postaan tähän blogiin matkakertomuksia. Olemme käyneet yhdessä mm. Etelä-Koreassa, useita autoreissuja Euroopassa, viimeisin matka suuntautui viime syksynä Portugaliin. Jos edeltävät matkat kiinnostavat, käy kurkkaamassa Bloggerista sivustolta Tepa pistää tuulemaan. Olen kyltymätön matkasuunnitelmien tekijä, lupaan että minuuttiaikataulu onnistuu! Suunnitelma on puoli matkaa, todellakin! Tervetuloa siis Tepan matkatoimiston reissuille 😀
Jos nyt tuo munuaistilanne pysyy tässä jotenkin aisoissa, tarkoitus olisi lähteä keväällä Baltiaan autoreissulle katselemaan vähän linnoja ja lintujen kevätmuutto on myös yksi iso osa tuota matkaa. Toivotaan että onnistuu! Tulevaisuudessa olisi myös mielenkiintoista päästä kuvaamaan piilokojusta pohjoisen lintuja tai karhuja. Tuli vähän innostuttua jo Karhu Kuusamon piilokojuista, ei olisi ihan mahdottoman hintainenkaan.
Kiitokset mielenkiinnosta ja toivottavasti viihdyt blogini seurassa.
Jos kiinnostaa, löydät luonto- ja matkajuttujani aiemmalta blogialustaltani Bloggerista: https://tepander.blogspot.com/
Seuraa instagramissa: @teijas_photography
Tepan luonto 