Jänniä aikoja

Aurinko nousee, Nokia Eden 20.1.

Siitä on nyt jonkin aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin. Talvi on mennyt jotenkuten kitkutellessa, jännätessä että toteutuuko munuaisensiirto ja koska se lopulta toteutuu. Nyt ollaan siinä pisteessä, että päivämäärä on lyöty lukkoon, 5.2. ja sitten sormet ristissä toivotaan että mitään nyt ei sitten tule eteen ennen sitä. Olen siis niin onnellisessa tilanteessa, että mieheni Pasi luovuttaa minulle munuaisen🙏❤️. Eiköhän kaikki mene hienosti maaliin!

Metsäkauriit, Siuro Knuutila 3.12.24.

Niin kauan kun jalat nyt vähänkin kantaa ja autolla pääsee, on kuvaamaan kuitenkin päästävä! Vaihdoin tässä alkutalvesta kameran Canon R6 -> Canon R5, koska vastaan tuli niin hyvä tarjous, että sitä ei kannattanut jättää hyödyntämättä. Tele on edelleen Canon RF 100-500mm f4.5-7.1 L IS USM. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän uuteen runkoon. Suurin syy vaihtoon oli suurempi kennonoko, 45 megapikseliä ja R6 se oli ainoastaan 24 megapikseliä. Kun kuvia joutuu croppaamaan, eron kyllä huomaa, hyvä sijoitus.

Pikku-uikku kalasaaliinsa kanssa.
Pikku-uikku on viihtynyt tänä talvena hyvin sinisorsien ja tukkasotkan vanavedessä Tampereen Viinikanojalla ja Iidesjärvellä.
Pikku-uikku piti pientä lepotaukoa välillä tässä ruovikkomättään suojassa, mutta kun läksi liikkeelle, sen uinti näytti erittäin säpäkältä menolta.
Tiheä sukeltelu tuotti onneksi tulosta👍.
Pikku-uikku on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, koska pesiviä pareja on erittäin harvalukuinen määrä. Pikku-uikun havainnnointi on varminta talviaikaan, koska ne hakeutuvat sulapaikoille. Talvihavaintoja tehdäänkin ympäri Suomea. Kokonsa puolesta pikku-uikun voisi sekoittaa sorsan poikaseen, niin pieni se on. Kuten kuvasta näkyy, sen kaula on lyhyt ja ruumis hyvin palleromainen. Peräpää on tuuhea. Kalojen lisäksi ravinnoksi käy mm. simpukat ja äyriäiset.
Tukkasotka, Viinikanoja, Tampere.

Sata lintulajia-haaste on lähtenyt hitaanlaisesti käyntiin, lajeja vasta 23, mutta eiköhän tuo bongaustahti parane kun pääsen taas keväämmällä kuvaamaan. Edessä kyllä aikamoinen kuntokuuri, kun tässä sairastellessa lihakset on päässseet hupenemaan ja yleiskunto siinä samassa. Mutta kyllä se tästä, leikkauksen jälkeen alkaa toivottavasti terveempi elämä👍.

Pilkkijä ja kuutamo, Siuro Naarlahti 15.1.
Koskikara, Siuronkoski 18.1.
Onneksi ei tarvitse lähteä kovin kauaksi hakemaan kuvauskohdetta. Siuronkoski on edelleen aivan mahtava paikka kuvata karoja, olettaen toki että juoksutus ei ole päällä. Juoksutuksen aikaan koskikarat voivat häipyä vähemmän virtaavien vetten ääreen. Tänä talvena koski on kuohunut enemmän kuin kuin aiemmin.
Evään äärellä.
Koskikara 20.1.
Koskikara laulaa.
Kuusitiainen viime vuoden puolella ruokinnalla.
Me jouduimme lopettamaan tänä vuonna ruokinnan alkuunsa koska pihapiiriin ilmestyi rotta. Eikun tuholaistorjunta paikalle ja nyt reilua paria kuukautta myöhemmin myös hiiret ovat hävinneet jäljettömiin👍. Harmittaa toki, että piti tehdä näin radikaali liike tuon ruokinnan suhteen, mutta ei tässä oikein vaihtoehtoja ollut.
Talviaamun pinkki hetki, Naarlahti Siuro 20.1.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Pitäkäähän peukkuja😊.

Jätä kommentti