Kevätkuulumisia kameran takaa ja Porin lintureissun tunnelmia

Munuaisensiirrosta 3 kk

Noniin, kevät on edennyt aikamoista vauhtia ja tässä alkaa olla kohta vappu käsillä, ei tahdo perässä pysyä! Munuaisensiirrostakin tulee kuluneeksi 5.5. jo kolme kuukautta ja sehän tietää sitä, että kolmen kuukauden maskinpitosuositus julkisilla paikoilla päättyy🙌. Nyt voip sitten kuljeskella vähän vapaammin turuilla ja toreilla.

Munuainen toimii erittäin hyvin ja se on pääasia! Yleisvointi tuntuu hyvältä, sikäli mikäli olen pystynyt rasittamaan itseäni. Kävely on nimittäin edelleen hankalaa. Selkäongelmat jatkuvat ja jalkojen lihasheikkous aiheuttaa edelleen ongelmia. Pää ja mieli ja mun kroppa ei nyt oikein haluais toimia sopusoinnussa😬. Voin kertoa että turhautumisen ja epätoivon hetkiä on koettu!

Turhautumisesta huolimatta ajatus on kuitenkin yleensä etiäpäin ja luulen että ehkä kuitenkin jotakin edistystä on tapahtunut.., ehkä. Olen edelleen kävellyt 5000-7000 askelta päivittäin, sisällä tai ulkona. Olen tehnyt kotona harjoituksia päivittäin ja käynyt salilla ja vesijuoksemassa. Kovasti tekisi mieli päästä pyöräilemään luontoon, mutta en uskalla vielä jalkojen heikkouden takia. Välillä tulee rasitettua liikaa ja siinäpä sitä sitten kärvistellään kipeänä.. Luulen, että tässä mun tilanteessa ongelman ydin on lihasheikkous ja sehän nyt ei hetkessä parane. Vaikea uskoa, että tällä kropalla kovinkaan aktiiviset kesäriennot odottaisi, mutta eihän se auta kuin jatkaa harjoituksia👍.

Hyvä paha kortisoni

Hylkimisenestolääkkeistä kortisonin määrää päästään vähentämään tässä kolmen kuulauden kohdalla taas pykälä alaspäin, edistystä sekin. Muuten kortisonista, sehän aiheutti nyt tällä kertaa minulle 2-tyypin diabeteksen🫣. Jep, näin pääsi käymään ja tässä nyt yritetää vielä säätää oikeanlaista pistoshoitoa siihen. Tällä hetkellä käytössä oleva Lantus ei tunnu laskevan riittävästi päiväaikaisia arvoja ja lääkkeen joutunee vaihtamaan. Toivotaan että kortisonin laskettua lopulliseen annokseensa (2mg), sokeriarvot normalisoituisivat, mutta toki diabetes voi myös jäädä pysyväksi sairaudeksi.

Labroissa käyn nyt enää parin viikon välein ja Munuaispolillinikalla lääkärin vastaanotolla kerran kuulaudessa.

Keväinen päiväretki Meri-Poriin

Meri-Porin keväiset reissut kuuluvat kevään ehdottomiin bravuureihin ja yleensä ehdimme käydä siellä jo kevättalvesta alkaen, vähintään pari kertaa kevään aikana. 16.4. tuntui olevan nyt sopiva retkipäivä, mukavan lämmintä ja aurinkoista ja kesärenkaatkin jo Yariksen alla, eikun matkaan. Koska ihmisjoukkoja piti vältellä, otimme omat eväät mukaan ja tottakai kahvin kera! Varovaiseksi toiveeksi asetin viisi uutta lintupinnaa, mutta kuinkas kävikään..

Mustavaris, Käppärän hautausmaan parkkipaikka. Pinna tienattu😊. Vielä on näköjään pesänrakennus kesken.
Mustavaris pesässä, Käppärän hautausmaa. Käppärän hautausmaan laidalla pesii siis muutaman kymmenen mustavariksen yhdyskunta. Mustavarikset ovat rakentaneet pesänsä korkealle, korkealle vanhojen mäntyjen latvuksiin ja siellä kävi nytkin aikamoinen säpinä.

Reposaari

Reposaaren rantaa. Näissä maisemissa söimme evästortillat kahvin kera, ei ollenkaan hullummat puitteet!
Toivoin niin näkeväni haahkoja ja näkyihän niitä! Ajoimme Käppärän hautausmaalta Reposaareen ja eikä Reposaari pettänyt tälläkään kertaa. Koirashaahka näyttävässä juhlapuvussaan taka-alalla.
Juhlapukuinen koirashaahka. Koirashaahka sukii itsensä mustanruskeaan peruspukuun heinäkuussa.

Reposaaressa kävimme myös Junnilan leirikeskuksen ranta-alueella katsomassa, näkyisikö mandariinisorsakoiraita paikalla. Nyt ei kuitenkaan käynyt tuuri. Paikallisen lintumiehen mukaan ne oli kuitenkin nähty paikalla pari päivää aiemmin, eli uutta yritystä kehiin toisella kertaa. Toki olisi ollut hienoa nähdä ne näin keväällä juhlapukuisena, myöhemmin kesällä niitä tuskin erottaa maastosta, ovat ne niin erinäköisiä.

Junnilan leirikeskus. Leirikeskuksen piha-alue on yksityisaluetta, mutta puutarhassa ja ranta-alueella saa liikkua, mikäli sitä ei ole erikseen kielletty jonkin tapahtuman takia. Alueelle pääsee myös merenrantaa pitkin.
Kyhmyjoutsenpari, Reposaari.
Merimetso

Reposaaresta tuli odotettuja pisteitä. Seuraavaksi kohti Kalloa ja munkkikahveita.

Meriharakka

Meriharakkapari, Kallo

Meriharakka on suurikokoinen, mustavalkoinen ja punanokkainen merenrantojen kahlaaja. Meriharakalla on erittäin tunnustettava, kova piipittävä ääni. Ne saapuvat Suomeen pesimään huhtikuun alussa. Meriharakat talvehtivat Länsi-Euroopan rannikolla.

Meriharakka on Färsaarten kansallislintu ja siellä vietetäänkin juhlaa meriharakan kunniaksi 12.3. Suomessa meriharakkaa nähdään lähinnä merenrannoilla muuttoaikaa lukuunottamatta.

Meriharakkapari parittelee keskimäärin 700 kertaa ennen munintaa, että kiirettä todellakin pitää😅.

Meriharakka aloittaa pesinnän yllättävän vanhana, jopa yli kymmenvuotiaana. Tämä johtuu siitä, että linnut jonottavat hyviä pesimäreviirejä. Odotellessaan ne tutkivat hyviä reviirejä ja saattavat tunkeilla varatuille tonteillekin. Kun reviiri vapautuu, meriharakkapari on valmiina! Meriharakat ovat pariuskollisia.

Meriharakka munii touko-kesäkuussa 3 munaa ja kuoriuduttuaan poikaset ovat melkein heti valmiita lähtemään liikkeelle ravinnonhakuun. Tästäkin syystä pesimäpaikan täytyy olla hyvä.

Lähde: Suomen Luonto, Luontoportti

Kallon suunnalta ei muuta erityistä löytynyt. Munkkikahvit maistuivat toki oikein hyvältä ja kahvion munkki oli todella suussasulavan tuoretta😋.

Ja nyt niihin pisteisiin. Lopullinen pistesaalis oli peräti 12 pistettä!

mustavaris

kalatiira

haahka

merimetso

nokikana

haapana

merilokki

harmaahaikara

meriharakka

kyhmyjoutsen

punasotka

valkoposkihanhi

lapasorsa

Kävimme lisäksi Hiiskansaaren lintutornissa ja ennen Kalloa olevan Levon lintutornin rapakon äärellä. Nuo kaikki lajit on myös kuvattu.

Eli oikein tuottelias reissu. Kyllä tuolla meren äärellä on aina niin mukavaa käydä😍.

Seuraavassa osassa yllätys yllätys, kevätseuranta jatkuu😀.

Jätä kommentti