Alkulinnun untuvikot

Telkkäemo johdattaa pienokaisiaan ruokailemaan. Kovin pieniä näyttävät olevan, kuoriutumisesta ei ole kauaa aikaa. Siuro, Naarlahti 26.5.

Kalevalainen sotka eli telkkä

Euroopan telkistä jopa 40% pesii Suomessa ja suomalaiset mieltävät sen omaksi linnukseen.

Kalevalan maailmansyntyrunossa maailma syntyi sotkan, eli telkän munasta. Sotka muni ilmattaren polvelle seitsemän munaa, kuusi kultaista ja yhden rautaisen ja alkoi hautoa. Ilmattaren polvea alkoi kuumottaa ja hän liikautti sitä niin että munat putosivat ja särkyivät.

Munien alapuolesta syntyi maa, yläpuolesta taivas. Ruskuaisesta syntyi aurinko, valkuaisesta kuu. Mikä munassa oli kirjavaa, siitä syntyivät tähdet, mikä mustaa, siitä pilvet taivaalle.

Historiassa, jo ainakin 5000 vuotta sitten, vanha kansa houkutteli telkän pesimään pönttöön saadakseen välttämätöntä ravintoa. Varsinkin Itä-Suomessa vanha kansa teki telkille uuttuja, joista poimittiin päivittäin talteen yksi muna ruuaksi. Telkkä jatkoi näin munimista pitkään, tavoitteena oli aina täysikokoinen pesintä. Tämä munituskulttuuri loppui vasta kanojen saavuttua viime vuosisadan puolivälissä.

Varhainen pesijä

Telkkä on tunnetusti varhainen pesijä. Se pesii vanhoissa palokärjenkoloissa, nykyään yleisemmin pöntöissä, eli uutuissa. Se munii 6-12 vaaleanvihreää munaa huhti-toukokuussa ja naaras hautoo munia 27-32 vrk. Telkkäpoikue kuoriutuu lähes samanaikaisesti. Poikaset hyppäävät pesästä 1–1.5 vrk. ikäisinä. Isokoskelon tapaan löytävät itse ruokansa hyvin varhain, mutta pysyvät jonkin aikaa poikueena emon seurassa.