Keskiaikaisten kirkkojen lumoissa, osa 1: Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko

Keskiaikaiset kirkot matkan varrella

Tässä postauksessa ollaan Nousiaisissa ja seuraavat matkakohteet ovat:

Lemun Pyhän Olavin kirkko

Askaisten kirkko

Rymättylän Pyhän Jaakobin kirkko

Lähdimme Pasin kanssa ajelemaan 10.7. Turkua kohti ja ohjelmaan kuului allekirjoittaneen toiveesta pari keskiaikaista kirkkoa ja eksyipä joukkoon yksi hiukan uudempikin. Lähdetään matkaan.

Oheisella kartalla kirkot, joissa vierailimme. Lemun keskiaikaisesta kirkosta en ollut kuullutkaan, mutta sattui sekin matkanvarrelle sopivasti. Olen koonnut listan keskiaikaisista kirkoista, joissa täytyy jossakin vaiheessa vierailla. Rymättylän kirkko oli yksi tärkeimmistä kohteista maalaustensa vuoksi ja löytyipä sieltä myös Nousiaisten kirkko.

Pyhän Henrikin legenda

Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko sijaitsee Hirvijoen yläjuoksun korkealla rantatörmällä. Museovirasto nostaa Nousiaisten kirkon Turun Tuomiokirkon rinnalle Suomen merkittävimmäksi keskiaikaiseksi kirkoksi.

Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon historia kietoutuu Pyhän Henrikin kultin ympärille. Hänen uskotaan Saapuneen Suomeen vuonna 1155 Ruotsin kuninkaan Eerikin johtaman ensimmäisen ristiretken mukana. Järjestäytyneen kirkollisen toiminnan katsottiin alkaneen kun piispa Henrik asettui asumaan Nousiaisiin ja perusti sinne ensimmäisen piispanistuimen.

Näkymä asehuoneesta kirkkosaliin. Siinä jo näyte upeasta tiililadonnasta.

Kun piispa Henrik sai surmansa Köyliönjärven jäällä Lallin toimesta 1156, kuljetettiin hänet härkäreellä takaisin Nousiaisiin. Lehenda kertoo, että piispa Henrik haudattiin sinne minne härät kolmannen kerran pysähtyivät ja paikalle rakennettiin puinen mariankirkko.

Piispa Henrikin jäännökset siirrettiin Turun Tuomiokirkkoon 1290-luvulla.

Pyhän Henrikin lehenda elää erittäin vahvana etenkin katolisen kirkon piirissä. Nousiaisten kirkko on merkittävä pyhiinvaelluspaikka.

Nousiaisten kirkon erikoisuutena tiiliarkkitehtuuri

Nousiaistenkirkon tyylillisenä ja joiden arkkitehtoonisten yksityiskohtien esikuvana voidaan pitää Keski-Ruotsista, Målaren-järven lähitienoilla 1200-luvulla vallalla ollutta tiiliarkkitehtuuria. Tuolloin Suomessa oli Piispana Johannes I ja hän oli aiemmin toiminut mm. Sigtunan dominikaaniluostarin esimiehenä. Suomessa hän oli aloittanut samanaikaisesti sekä Turun tuomiokirkon ns. vanhan runko-osan, että Nousiaisten kirkon rakennustyöt.

Kallisarvoinen sarkofagi

Kuvassa vasemmalla alhaalla näkyy piispa Maunu II Tavastin lahjoittama 1410-1420-luvulta peräisin oleva sarkofagi. Tässä ei siis ole ollut ruumista, vaan tämä on tavallaan muistomerkki. Sarkofagi on mustaa kalkkikiveä ja kuuluu kirkon kalleimpiin aarteisiin. Se on pohjoismaiden ainut ehjänä säilynyt sarkofagi.

Kallisarvoisille, flaamilaista alkuperää oleville messinkilevyille on kaiverrettu piispa Henrikin ihmetekoja ja elämänvaiheita. Sieltä löytyvät myös Turun tuomiokapitulin ja Tavast-suvun vaakunat. Myös sarkofagin lahjoittaja, piispa Maunu II Tavast löytyy kaiverrettuna piispan eteen polvistuneena.

Rakennustyöt ja maalauskoristelu

Kun piispa Johannes I v. 1290 siirtyi Uppsalaan ja piispanistuimelle astui ensimmäinen suomalaissyntyinen piispa Maunu I, rakennustyöt kirkon runko-osassa olivat edistyneet noin neljän metrin korkeuteen. Monien käänteiden kautta kirkko alkoi valmistua lopulta 1400-luvun alkupuolella sen saadessa suht alkeellisen maalauskoristelun.