Upea Louhisaaren kartanolinna ja sen kaksi sukua

Louhisaaren kartanolinna lisärakennuksineen.

Olen jo kauan haaveillut päääseväni käymään tässä upeassa, amiraali, kamarikollegion presidentti Herman Klaunpoika Flemingin rakennuttamassa kartanolinnassa. Nyt lopultakin sen aika koitti!

Edellisessä blogistani sivusin jo kartanoa, kun kerroin kartanoon tiiviisti kuuluvasta Askaisten kirkosta. Nyt olemme valmiita tutustumaan tähän kartanoon.

Kartanolinnan pääsisäänkäynti. Hollantilaistyylinen hiekkakiviportaali. Se on oletettavasti valmistettu Tukholmassa ja tuotu valmiiina paikalle.

Aatelisia Ruotsista

30-vuotisen sodan jälkeen, 1600-luvulla Ruotsista saapui aatelissukuja maahamme runsain mitoin. Monet valtasuvut olivat kuninkaan tukijoita. Tunnettuja sukuja olivat mm. Kurjet, Hornit, Fincket, Stålarmit ja tottakai Flemingit. Laajoja maa-alueita siirtyi rälssitiloiksi näille mahtisuvuille.

Ensimmäinen kerros, **linnan tupa** sekä varastokomero. Tämä kerros oli palvelusväen valtakuntaa. Kalkkikivilattia lienee alkuperäinen, 1600-luvulta. Peränurkassa on yläkertaan johtavan portaikon alla sijaitsevan varastokomeron sisäänkäynti. Linnatuvan uuni on alkuperäinen.

Louhisaari Flemingeille

Kun asemies Maunu Fleming (k. 1400-luvun puolessavälissä) peri appensa, valtaneuvos Niilo Hermaninpoika Kurjen Askaisissa omistaman Louhisaaren 1400-luvulla, siirtyi tila Flemingien haltuun lähes 400 vuodeksi. Tämän Fleming-suvun haaran nousu alkoi kuitenkin vasta Herman Pietarinpoika Flemingin (1520-1583) päästyä Kustaa Vaasan hoviin. Herman Fleming oli amiraali ja hän toimi Etelä-Suomen laamannina.

Fleming-suku on lähtöisin Saksasta, Flanderista. Pohjoismaihin suku on ilmeisesti tullut Pommerista.

Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee palveluskunnan tilojen lisäksi pari muitakin huonetta sekä lipunmyynti sekä museokauppa. Nämä portaat vievät toiseen kerrokseen.

Nykyisen kartanolinnan paikalla on ollut kivilinna jo varhaiskeskiajalla, mutta siitä ei tiedetä paljoakaan. Kaakkoisen sivurakennuksen harmaakivisen pohjakerroksen oletetaan olleen osa vanhaa päärakennusta.

Herman Klaunpoika Fleming (1619-1673) rakennutti nykyisen Louhisaaren kartanolinnan siipirakennuksineen 1653-1658. Hän opiskeli laivanrakennusta Hollannissa ja palveli hollantilaisella sotalaivalla meritaisteluissa ja kotiin palattuaan hänet nimettiin sotalaivan kapteeniksi Ruotsin laivastoon. Pian hänestä tuli amiraali ja valtaneuvos. Hän nautti Kaarle X Kustaan suosiota ja hänet määrättiin Suomen kenraalikuvernööriksi. Herman Flemingiltä löytyy lisääkin arvonimiä. Hän oli Liperin vapaaherra, Louhisaaren, Hermansaaren, Kirkniemen ja Saaren herra Suomessa.

Kahden suvun pitkä valtijuus

Louhisaarta ovat hallinneet kaksi merkittävää sukua. Louhisaari kuului Fleming-suvulle vuoteen 1791 saakka. Velkojen vuoksi Louhisaari jouduttiin myymään ja uudeksi omistajaksi tuli C.Fr. von Knorring. Hänen toimestaan tehtiin linnaan perusteellisia korjauksia. Seuraavina vuosina Louhisaari vaihtoi omistajaa useaan kertaan, kunnes vuonna 1795 Louhisaaren otti haltuunsa salaneuvos, kreivi Carl Erik Mannerheim. Seuraavat 108 vuotta kartano pysyi Mannerheimien sukukartanona.

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Louhisaaressa 4.6.1867. Vuonna 1961 Suomen Marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunta lunasti Louhisaaren linnan puistoalueineen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle. Yleisölle Louhisaari avattiin museona vuonna 1967.

Kartanolinnan rakennushistoria

Herman Fleming rakennutti Louhisaaren kartanolinnan sekä Askaisten kirkon vuonna 1655. Linna sijaitsee lähellä merenrantaa, saariston suojassa. Aikanaan, kartanolinnan varhaisina aikoina, rantaviiva on ulottunut rakennuksen läheisyyteen. Vuosisatojen saatossa maanpinta on kohonnut niin, että veden äärelle on jo nykyään hiukan matkaa.

Louhisaari on yksi harvoista esimerkeistä Italian myöhäisrenesanssin palatsiarkkitehtuurista, joka juurtui Ruotsin maaperälle 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa. Löytyy vaikutteita palladiolaisesta arkkitehtuurista. Tähän kaupunkipalstsia muistuttavaan rakennukseen kuuluu kolme holvattujen kellareiden päälle rakennettua kerrosta sekä ullakkotilan.

Toisen kerroksen salongissa nähdään kartanolinnan ensimmmäisen Mannerheim-suvun edustajan, Carl Erik Mannerheimin vanhempien, Augusti Mannerheimin (1706-76) sekä hänen puolisonsa Helena Maria Söderhjelmin (1722-93) muotokuvat.

Kuten aiemmin kerroin, Herman Fleming opiskeli Hollannissa mm. laivanrakennusta. Oppejaan hän hyödynsi Louhisaaressa. Linnaan nimittäin asennettiin puutorvet lähinnä palvelijoiden työn helpottamiseksi. Palvelijat kutsuttiin puutorvien avulla nopeasti paikalle ylempiin kerroksiin. Tämä keksintö tuli laivamaailmasta, siellä sitä käytettiin eri kansien väliseen yhteydenpitoon.

Päärakennusta sivurakennuksineen ympäröi englantilaistyylinen puisto.

Juhlasalin kattokoristelua. Kuva-aiheiden mallit on ilmeisesti saatu hollantilaisista kuparipiirroksista. Linnan rakennuttajalle meritaistelut olivat lähellä sydäntä ja ne näkyvät myös kuvituksessa. Maalaukset on signeerannut Lyypekissä syntynyt taiteilija Jochim Langh.

Näkymää puutarhaan toisesta kerroksesta, ruokasalista. Puistossa on aikoinaan kasvanut mulpetipuita. Kuten arvata saattaa, ne eivät sopeutuneet Suomen ilmastoon ja kaikki 200 puuta olivat talven 1757 jälkeen mennyttä.

Louhisaaren rakentajia ei tunneta kovin tarkoin. Tämäntyylisten kartanoiden tai linnojen rakentamiseen tarvittiin kokonainen rakennusporukka, rakennushytti. Rakennushytin johdossa toiminut mestari oli arkkitehti, konstruoitua ja rakennusmestari. Rakennushyttiin kuului monia eri osa-alueen ammattilaisia muurareista kalkinsekoittajiin. Suomessa keskiajalla ja edelleen vielä 1600-luvun jälkeenkin rakennushytit tulivat ulkomailta.

Linnan rakennukseen tarvittavaa kalkkikiveä löytyi Lounais-Suomesta.

Flemingit

Seuraavat Flemingit isännöivät Louhisaarta Herman Klaunpoika Flemingin jälkeen:

Carl Gustaf Fleming af Liebelitz

Herman Fleming af Lienelitz (edellisen veljenpoika)

Anna Fleming af Liebelitz (1682-1737), Herman Flemingin (1676-1729) sisar

Klaus Fleming af Liebelitz (1685-1766)

Herman Fleming (1734-1789)

Mannerheimit Louhisaaren valtiaina

Ennen kaikkea Louhisaari tunnetaan marsalkka Mannerheimin (s. 4.6.1867) synnyinkotina. Isä oli Carl Robert Mannerheim ja äiti Hedvig Charlotta Helena von Julin. Louhisaaren hankki omistukseensa Suomen marsalkan isoisän isä kreivi Carl Erik Mannerheim vuonna 1795. Korjaustöihin ryhdyttiin välittömästi, ulkoseinät kalkittiin ja katto paanutettiin. Sisätilatkin kokivat huomattavan muodonmuutoksen.

Kun marsalkka Mannerheim sisaruksineen kasvoi opiskeluikään, kesät vietettiin Louhisaaressa ja talveksi muutettiin kaupunkiin koulunkäynnin takia. Vuonna 1881 isä Carl Robert hävisi omaisuutensa liiketoimissa. Marsalkka Mannerheimin perhe menetti Louhisaaren, mutta kartano säilyi kuitenkin suvussa Carl Robertin sisaren, Eva Wilhelminan ostettua sen. Mannerheimien aika päättyi 1903 Oskar Hannuksen lunastettua tilan.

Isoviha rappeutti Louhisaaren

Venäläiset miehittivät Suomen vuonna 1713. Suomea tuhottiin laajasti ja ihmiset pakenivat sodan kauhuja metsien suojissa oleviin piilopirtteihin. Varakkaampi väestö matkusti Ruotsiin sukulaisten ja tuttavien turviin. Niin kuin moni muukin herraskartano, myös Louhisaari autioitui ja rappeutui. Kun venäläiset kahdeksan vuotta myöhemmin lähtivät Suomesta, veivät he mm. Louhisaaresta linnan kuparikaton. Voi vaan kuvitella mitä muuta irtonaista tavaraa sieltä on lähtenyt poistujien matkaan..

**Pirunkamari** . Pääosin kangastapetit on maalattu 1761-1767. Huoneen kaakeliuuni on koottu ullakolta löytyneistä kaakeleista. Kaakelit ovat 1700-luvulta ja uuni on koottu 1800-luvulla.

Huoneet täynnä muistoja ja tunnelmaa

Seuraavaksi lähdemme tutustumaan kerroksiin ja linnan upeaan sisustukseen.

Koska linnassa ei ole hissiä, kerroksiin päästäkseen on noustava portaita pitkin, onneksi täällä portaat ovat suht loivat ja pituudeltaan allekirjoittaneelle juuri sopivat.

Keskikerros

Keskikerros toimi asuinkertoksena.

Sininen salonki

Förmaaki

Kreivin kirjasto

Vihreä kamari

Vihreää Kamaria on kutsuttu myös ”mamman huoneeksi”. Se oli aikoinaan Suomen marsalkan äidin Helena Mannerheimin makuuhuoneena. Naisten oli helppo asetella leveät hameensa ottomaanisohvan sivukaarroksiin.

Ruokasali

Isoäidin makuukamari

Näistä portaista löytyy paikka yöastialle😊.

Näin olemme kahlanneet toisen kerroksen läpi. Siirrymme portaisiin ja kohti kolmatta juhlakerrosta.

Portaikko

Juhlakerros

Kolmannen kerroksen aulatila.

**Juhlasali** on kooltaan linnan vaikuttavin tila on luultavasti ollut 1600-luvun jälkipuoliskolla Suomen komein maallinen huonetila. Juhlasalin kattomaalaukset ovat todella vaikuttavia. Ne poikkeavat muista Louhisaaren kattomaalauksista ja muista samanaikaisista kattomaalauksista. Kuva-aineisto on todella monipuolinen. Tyyliltään maalaukset ovat myöhäisrenesanssia, ajoittuvat vuosille 1661-1664. Merkittävimpiä maalauksia ovat isän ja pojan, Klaus ja Herman Flemingin käymää meritaistelua Femernissä 1644.

Juhlasalista siirrytään seuraavaan huoneeseen, pirunkamariin.

Pirunkamari

Louhisaaren myytillisistä tarinoista tunnetuimmat liittyvät pirunkamariin. Pirunkamarin kummituksessa pidetään yleensä Herman Flemingiä (k.1789). Alustalaiset antoivat hänelle lisänimen Piru. Kerrotaan että hän oli kiivas ja äkkipikainen mies sekä sairaalloisen mustasukkainen. Hänen kerrotaan pitäneen puolisoaan vankina Piinakammariksi kutsutussa pienessä kammiossa.

”Tarinat Herman Flemingistä Louhisaaren ”piruna” ovat pääosin peräisin Eva Mannerheimin Lapsuudenmuistoista 1952. Myös hänen tyttärensä Teresita Sparre Currier kertoo Herman Flemingistä Louhisaaren lapsissa 1977. Tytöistä oli hauska katsella pirunkamarin seinien vanhoja tapetteja. Eräässä tapetissa oli kohtaus, jossa aatelismies lyö pappia. ”Tytöt tiesivät että mies oli Fleming, ehkä sama joka oli haudannut vaimonsa linnan perustukseen. Hänen katajan luonteensa näki kuvasta”” (Louhisaaren herra ja Kankaisten kukka, 2002).