Matkalla meren ääreltä napapiirille – Osa 1: Lintuja ja merellistä elämää
Harrströmin venesatama. Tässä kuvassa lieterannalla oleilleet hanhet, sorsalinnut ja lokit nousivat lentoon kahden merikotkan laskeutuessa alueelle.
Reissua pukkaa, pohjanmaan rannikon ja Lapin rakennushistorian estetiikkaa – neljässä päivässä muuttavista hanhista, kalastajien torpista ja kirkkotalleista Aallon siiloon, poroja unohtamatta!
Tässä ensimmäisessä osassa matkaamme pitkin rannikkoa ja tutustumme rannikon lintumaailmaan, venesatamiin ja käymme parissa entisajan malliin kalustetussa kalastajan mökissä.
Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaan linnut
Ulrika Eleonoran kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa. Alueella on vanhaa puustoa ja muuta kasvustoa, jossa linnut tuntuivat viihtyvän.Harmaasiepponuorukaisia lenteli useita puistossa, milloin kivillä, milloin hautakivien päällä ja välillä puiden suojassa.Nuori pajulintu huomaa kivellä jotakin mielenkiintoista..Saalis!❤️
Kaskisen kotiseutumuseo/kalastajaperheen koti
Tämä kalastajaperheen tupa sijaitsi vuosina 1839-2021 osoitteessa Satamakatu 25, Kaskinen. Tupa lahjoitettiin museoyhdistykselle 2021. Viimeinen jäljellä oleva tupa Kaskisissa.EteinenKalastajan kodissa oli 1800-luvulla 1-2 huonetta. Tästä talossa on tupa ja pieni huone. Näihin huoneisiin piti mahtua koko perheen asumaan. Tupa lämmitettiin kuvassakin näkyvän hellan avulla. Ruuaksi valmistettiin mm. silakkaruokaa ”Gubbenrunka”, joka oli keitettyä suolasilakkaa ja perunaa.Lautashyllyssä säilytettiin kaikki perheen omistamat keittiövälineet. Kannelliset puiset astiat oli valmistettu kalastajan matkaeväitä varten. Kalastusmatka tai hylkeenpyynti saattoi kestää useita vuorokausia.Hylkeenpyynnistä puheenollen, oven yläpuolelle on ripustettuna kalastajaperheen tärkeä omaisuus, hyljepyssy. Onnistunut hylkeenpyyntireissu antoi monelle ruokaa talven ajaksi. Hylkeen rasva, liha ja nahka otettiin talteen monia käyttötarkoituksia varten. Nahasta valmistetut kengät olivat vettä hylkivät.RadioTalon toinen pienempi huone.Talvisin korjattiin ja punottiin verkkoja, pyydyksiä ja muita kalastusvälineitä tuvassa. Kalastajaperheellä saattoi olla myös vaja rannassa, jossa säilytettiin muuta kalastusvälineistöä ja ehkä myös suolattua silakkaa.Tässä vielä informaatiota kalastajatuvan entisöinnistä.
Olemme ajaneet Kaskisista kohti Vaasaa pitkin tietä 673 45 km ja mainos tuulimyllyistä saa meidät koukkaamaan Harrströmiin. Tuulimyllyihin tutustumme myöhemmmin, nyt suuntaamme kalastajakylään.
Harrströmin kalasatama ja kylä kuvastavat hyvin Pohjanmaan rannikkokylän historiaa. Luonnonsatamasta löytyy kymmeniä vene- ja verkkovajoja, myös muutamia kalastusmökkejä.
Kalastajatupa
Vanha kalastajatupa ja venevaja. Tupa on kylän vanhimpia taloja, peräisin 1700-luvulta ja sisustettu tyypilliseksi kalastajaperheen kodiksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyyliin. Se on siirretty tälle paikalle 1970-luvullaTupaEteistila, oikealla tupa ja suoraan edessä pieni huone, josta seuraavaksi vielä pari pari kuvaa.
Tämä lieteranta kerää muuttoaikaan kahlaajia, lokkeja, sorsalintuja, haikaroita yms. Tällä kertaa rannalla oli paljon hanhia, etenkin meri- ja valkoposkihanhia. Kahlaajia ei saatu näkyviin.Liikennettä. Joku on saanut osan valkoposkihanhista lentoon, merihanhet vielä rauhallisesti aloillaan.Ja sitten lähdettiin, joukossa sinisorsia, haapanoita, lapasorsa, taveja ja lokkeja mm.Hetkeä myöhemmin laskeuduttiin taas.Siinäpä se syypää äkilliseen liikehdintään, kaksi merikotkaa siellä, varis seuranaan.Harmaahaikara laskeutuuNäyttää kelpaavan hyvin tämä paikka harmaahaikaroille myös.Räyskästä täällä piste tälle vuodelle!
Jatkamme matkaa edelleen kohti Vaasaa ja seuraava suunniteltu kohde on Svedjehamn (Björkö). Matkaa Harrströmistä Gålörenin lintutornin, Maalahden ja Vaasan kautta tulee noin 100 km.
Pikainen pysähdys Gålörenin lintutornilla. Tämä on meidän suosikkikohde etenkin kevätaikaan, jolloin varmasti löytyy katseltavaa. Matka parkkipaikalta tornille on myös sopivan lyhyt. Tällä kertaa havainnot jäivät vähiin, yksi kahlaajaparvi sentään lensi ruovikon yllä.Valkovikloja ja suokukkoja, Gålören.On tämä Raippaluodon silta vaan komea!
Svedjehamn
Svedjehamn sijaitsee Björkön pohjoisrannalla. Björkö sijaitsee Mustasaaren kunnassa, Raippaluodon pohjoispuolella. Ollaan Merenkurkun saaristossa.
Alueelta löytyy maksullinen parkkialue, jossa päiväparkkeeraus on todella edullista. Leirintäalue on erikseen. Alueella ei juurikaan muuten pääse autolla minnekään. Parkkipaikalta lähtee reitti Saltkaretin näköalatornille, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Me on käyty siellä aiemmin ja maisemat ovat kyllä upeat. Sieltä pääsee ihailemaan ainutlaatuisia, jääkauden aikana syntyneitä De Geer moreeneita. On myös oikein oiva lintutorni! Alueelta löytyy lisäksi pidempi luontopolku ja vaellusreitti. Täältä lisää aiheesta.Keskityimme siis näihin värikkäisiin venevajoihin ja kalasatamaan.Sinisorsapari, Svedjehamn. Nyt ei juurikaan lintuja näkynyt, joitakin lokkeja ja nuolihaukka nyt sentään. Jokunen vuosi sitten käytiin täällä kevätaikaan ja parkkipaikalta Saltkaretin tornille kävellessä kuului aikamoinen tiirojen ja lapintiirojen elämöinti. Myös muita lintuja oli runsaasti.
Aurinkoinen Svedjehamn jää taakse.
Matkalla Vaasaan poikkesimme vielä Raippaluodon satamassa.
Raippaluodon satama
Sen verran myöhään oltiin liikenteessä, että jäätelöä ei nyt ollut tarjolla. Voi tosin olla että paikat niin täällä kuin Svedjehamnissa menee kiinni heinäkuun loppuun. Sataman yhteydestä löytyy myös uimaranta.
Sellainen pläjäys tällä kertaa. Seuraavassa jaksossa matkapostaus jatkuu, tutustumme mm. Ulrika Eleonoran kirkkoon, pysythän mukana!
Tepan luonto 