Matkalla meren ääreltä napapiirille – Osa 2: Kristiinankaupunki – Ulrika Eleonoran kirkko, kahvit Felenin talossa

Vierailemme Kristiinankaupungissa aluksi Ulrika Eleonoran kirkossa ja sen jälkeen käymme kahvittelemassa Felenin talossa.

Ulrika Eleonoran kirkko, Kristiinankaupunki. Kirkko on saanut nimensä Kaarle XII:sta äidin, leskikuningatar Ulriika Eleonoran mukaan. Kirkko on valmistunut vuonna 1700 ja se edustaa Kristiinankaupungin vanhinta rakennuskantaa. Kirkko rakennettiin kolme vuotta aiemmin salamaniskusta paraneen kirkon tilalle. Kirkko kuuluu Suomen merkittävimpiin 1700-luvulla rakennettuihin puukirkkoihin. Sen autenttisuus on säilynyt erittäin hyvin. Kirkko on länsitorninen tukipilarikirkko. Tukipilarit ovat nelisivuisia hirsistä tehtyjä seinän korkuisia koteloita. Ollut yleinen puukirkkotyyli Pohjanmaalla.

Kirkon ympärille valmistui kirkkotarha 1653. Aiemmin tänne on haudattu kaupungin merkkisukujen henkilöitä. Myös sankarihaudat löytyvät täältä.

Kiivetään heti alkuun parvelle, täältä saa hienon kuvan kirkon sisustuksen yleisilmeestä. Kirkko on tyypillinen rannikkoseudun kirkko. Laivanrakennustaito näkyy katon kaarevassa rakenteessa. Tämä on tynnyriholvattu kattorakenne. Koristeelliset sidehirret antavat oman ilmeensä. Niitä on molempiin suuntiin. Saarnastuoli ei ole aivan alkuperäinen, se on ajalta 1759-1761.

Kirkon rakennustöitä valvoi Gabriel Saarenpää Lapualta. Kristiinankaupungin kirkon rakentamisesta hänelle luvattiin palkkioksi 220 kuparitalaria ja hänen avukseen 40 kirvesmiestä. Hän oli Suomalainen nimismies, valtiomies ja kirkonrakentaja. Kirkonrakentaja pätevöityi alalle työkokemuksen kautta.

Vuonna 1714 isonvihan aikana Venäjän miehitettyä Suomen, oli erittäin yleistä varastaa kaikki arvokas myöskin kirkoista. Näin kävi myös Ulrika Eleonoran kirkossa. Kattokruunut, koristeet yms. vietiin ja ne on uusittu myöhemmin.

Yläparvelta penkkirivistöä. Lattia on tässä asteittain alaspäin viettävä. Kyllä sai olla varovainen ettei matka jatku turhan äkäseen alaspäin..

Kirkkoa restauroitiin vuosina 1958-1964. Kirkko pyrittiin tuolloin palauttamaan mahdollisimman pitkälle alkuperäiseen asuunsa. Mm. näidenkin penkkirivien koristelut saatiin palautettua. Harmillista kyllä, en löytänyt tietoa koristelujen alkuperästä.

Ensimmäisen kerroksen peräosista löytyi tällaiset penkit, liekö tuo taaempi ollut jonkinmoinen ”piinapenkki”. Tiedä häntä.

Kirkkosali sai 1800-luvulla lisää valoa kun ikkunoita suurennettiin. Muutoin kirkon sisustus ja kalusteet ovat pääosin alkuperäisiä.

Ei taida nykyajan ihminen kovin mukavasti mahtua tähän istumaan..

Urkulehterillä olevat urut ovat 1770-luvulta. Nils Strömbäck on rakentanut urut. Hän on ilmeisesti ensimmäisenä Suomessa käyttänyt nimitystä”urunrakentaja”. Hän esitti vuonna 1775 kaupungin maistraatille tarjouksen, että hän rakentaisi kirkkoon urut ja jäisi urkuriksi. Tarjous hyväksyttiin ja urut valmistuivat 1776. Urut olivat aikanaan käytössä 150 vuoden ajan. Uuden kirkon valmistuttua tämä kirkko jäi rappiotilaan ja urkupillit hävisivät. Urut on kunnostettu 1980-1990-lukujen vaihteessa.

Ulrika Eleonoran kirkko on nykyään autiokirkko, eli se on jäänyt pois ympärivuotisesta seurakuntakäytöstä. Kirkossa ei ole sähkövalaistusta, eikä lämmitystä.

Kellotapuli on valmistunut vuonna 1704. Rakentaja oli Matts Larsson Murick. Tapulin vieressä on neljän yhteenrakennetun hautakappelin rivi. Se on 1700-luvun lopulta.

Kirkko on avoinna ainoastaan kesäaikaan:

1.6. – 31.8. ma-pe 9-16.

Lähteet:

Ja sitten matkaan – Kristiinankaupungin nähtävyyksiä, Ulrika Eleonoran kirkko

Wikipedia – Ulrika Eleonoran kirkko

Museovirasto

Kuvat:

Teija Sorjonen

Eli vielä ehdit vierailulle😊. Nyt alkoi jo kahvihammasta kolottamaan, käydäänpä kahveella Felenin talossa ja katsellaan hiukan mitä mielenkiintoista sieltä löytyy.

Kahvilla kauppias Johan Felenin talossa

**Café Lebell**. Kahvila on avoinna vielä elokuun ma-pe 11-17 ja la-su 11-14.

Café Lebell toimii Felenin talossa. Vieressä on hiukan kuuluisampi kauppiaantalo, Lebell. Tästä siis kahvilan nimi. Lebellin kauppiaantalo on museoitu ja myös museokorttikohde ja me oltiin menossa sinne, mutta ennakkotiedoista poiketen se olikin suljettuna. No onneksi tämä Felenin talo nyt tarjosi kuitenkin historiannälkäiselle nähtävää. Taloon saa siis tutustua aivan ilmaiseksi ja vaikkapa kierroksen lopuksi nauttia kahvion antimista tässä niin kauniissa ympäristössä.

Felenin talo, talo 95. Toinen kortteli

Kauppias ja raatimies Johan Felen (1812-1879) pani alulle talonrakennushankkeen omistamalleen tontille vuonna 1841. Felen oli syntyjään torniolainen ja muutti Oulusta Kristiinankaupunkiin vuonna 1936. Hän oli naimisissa Anna Helena Larken kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä.

Perhe muutti empiretyyliseen rapattuun ja kalkittuun taloon vuonna 1842. Talossa oli 12 huonetta ja jokaisessa oli kaakeliuuni. Lattiat olivat kuusilautaa ja katot mäntyä.

Kauppiaanleski Josefina Lund osti talon 1852 ja näin pian loppui Felenien aika.

Naisten aikakausi jatkuu, vuonna 1873 Maria Amanda Wahlforss (1840-1918) osti talon. Hän toimi opettajana Kristiinankaupungin Lancasterkoulussa (vuodesta 1871 kansakoulu). Hän oli tyttöjen osaston johtajatar. Maria oli tärkeä vaikuttaja, hän toimi mm. aloitteentekijänä kaupungin kansankirjastoa ja lukusalia perustettaessa.

Marialla oli kolme sisarta, Hilda, Charlotte ja Leontine. Sisaruksilla oli keskinäinen testamentti. Se tai ne, jotka jäävät eloon jonkun kuoltua, perii/perivät talon täydellä omistusoikeudella. Talo pysyikin sisarusten omistuksessa vuoteen 1923, jolloin talo myytiin Trycker- & Tidnings Ab:lle. Lehti myytiin Närpes Tidningille -70-luvun lopulla. Talon omistivat Alvar ja Dagny Untter vuoteen 1995, jolloin Lebellin kauppiaantalon säätiö sai talon omistukseensa rouva Inez Trazewskin upealla lahjoituksella. Lebellin museon käytössä talo on ollut vuodesta 1999.