Matkalla meren ääreltä napapiirille – Osa 3: Kaskinen- puutaloja ja elämää porvariskodin miljöössä, Närpiön erikoiset kirkkotallit

Olemme Kaskisissa, Suomen pienimmässä kaupungissa. Kaskisissa ajatus oli katsella vanhoja taloja, ei sen ihmeempää. No, yllättäen löysimme itsemme jälleen yhdestä museosta. Museo oli kuitenkin oikein hyvä löytö👍.

Ihanan rauhallista ja niin idyllistä❤️. Kaskisissa on todella onnistuneesti onnistuttu suojelemaan puutalokulttuuria. Vanhoja koristeellisia puutaloja löytyy ympäri kaupunkia ja niitä saa ihastella todella rauhallisessa miljöössä. Kaskisistahan piti tulla aikanaan Etelä-Pohjanmaan uusi metropoli. Kaskisten ruutukaava luotiin kannattelemaan tätä ajatusta. Ruotsin kuningas Kustaa III ajatteli uuden kaupungin houkuttelevan asukkaat Vaasasta ja Kristiinankaupungista. Arkkitehti Carl Johan Cronstedt piirsi suoria ja leveitä katuja, isoja kortteleita ja valtavia toreja ja aukioita. Suurkaupunkihanke jäi kuitenkin toteutumatta ja lopulta kaupunki rakentui hitaasti säilytti näin idyllinsä. Kaupunki on onnekkaasti säilynyt myös isoilta tuhoavilta tulipaloilta. Liekö tuo väljäksi jäänyt kaupunkisuunnittelu ollut pelastavana tekijänä, tiedä häntä.

Vanhimmat säilyneet talot ovat 1700-luvulta.

Kaskisen kotiseutumuseo

Museo sijaitsee vanhassa porvaristalossa, jonka on rakentanut laivanvarustaja, tehtailija ja kauppias Carl Daniel Rhenström 1800-luvun puolivälissä. Huonekalut ja esineet muodostavat museossa erilaisia miljöitä ja kokonaisuuksia. Kaskisen asukkaat ovat myös lahjoittaneet esineistöä ja niiden myötä paikallishistoriaa tulee esiin. Museo esittelee viime vuosisadan, 1900-luvun porvariskodin ja Kaskisten historiaa.

Merenkulku ja laivameklarin konttori. Kuningas Kustaa III myönsi Kaskiselle kaupunkioikeuden 1785, koska sitä pidettiin hyvänä satamakaupunkina. Ulkomaille vietiin mm. tervaa ja suolaa tuotiin paluukyydissä. Laivameklarin konttoriympäristö on 1900-luvun alusta. Elis ja Holger Sylvinin konttori on saatu lahjoituksena perillisistä. Merenkulun merkitys kaskisille on ollut todella suuri ja tilassa on esillä ainoastaan pieni osa esineistöä. Kuvassa näkyvä maailmankartta kuvaa laivojen kulkureittejä. Laskiaista muuten välitettiin matkoja Amerikkaan ja Kanadaan Turun ja Hangon kautta.

Laivameklari kuljettaa lastia eri yhtiöiden puolesta. Meklarifirma järjestää ja johtaa kaupantekoa rahtaajan, rahtia tarjoavan ja sekä laivan omistavan varustamon välillä.

Taulussa kuvattuna panssarilaiva Väinämöinen.

Yksi museon helmistä on suuri tekstiilikokoelma. Nämä ovat kuuluneet Kaskislaisille porvarisperheille.

Keittiö 1900-luvun alusta. Tämä interiööri on saatu kokonaisuutena lahjoituksena museolle. Kyseessä on aito kaskislainen työläisperheen keittiö 1900-luvun alusta. Kupariastiat olivat muuten tuolloin kalliita. Vesi saatiin keittiöön vasta 1970-luvulla. Kaivoja oli joka talon pihassa.

Salonki, eli olohuone. Siniset tapetit on hankittu Ruotsista.

Pöytään on katettuna Fasaani-ruoka-astiasto. Tätä sarjaa on valmistettu 1867-1950. Kaakeliuuni on muuten komea, siitä ei ole tietoa.

Punssiveranta. Rehnström oli tunnettu punssistaan, jota tehtiin tehtailijan viinatehtaassa.

Sali. Tuolit ovat 1700-luvulta Ruotsista ja ne ovat olleet Itä-Intian kauppakomppaniaa edustaneen P.J. Baldhin omistuksessa Benvikin kartanossa. Pienenä anekdoottina, tuolla takana on vitriinikaspoi, josta löytyy presidentti Urho Kekkosen käyttämä, tiskaamaton kahvikuppi. Hän oli Kaskisissa käymässä vuonna 1975, jolloin hän osallistui Metsä Botnian peruskiven muuraukseen. Ei tullut luettua opaskehtistä riittävän tarkkaan, jäi se katsomatta.

Museossa on vielä kouluhuone, joka jäi meiltä katsomatta, sekä kalastajaperheen koti, jonka esittelin edellisessä postauksessani.

Jätämme nyt museon, vielä pari kuvaa Kaskisista ja lähdemme ajelemaan eteenpäin kohti Vaasaa.

Talossa sijaitsee nyt apteekki, on ollut kaupungintalona.

Närpiön kirkkotallit

Ajoimme kohti Vaasaa Närpiön kautta (tie 676) ja kirkon kohdalla kiinnittivät huomion lukuisat rivimuodostelmissa olevat pienet punaiset hirsimökin. Ehdottomasti oli selvitettävä mitä nämä ovat.

Näitä rakennuksia on kirkon ympäristössä 150kpl ja enimmillään niitä on ollut lähes 400. Vanhimmat säilyneet kirkkotallit ovat 1700-luvun lopulta, mutta niitä on rakennettu vielä 1900-luvun alussa.

Tallit rakennettiin hevosia varten ja pitkien ulkonevien kattojen oli tarkoitus suojata rekiä ja kärryjä. Ne oli tarkoitettu kauempaa kirkkoon tulevien käyttöön. Joillakin paikkakunnilla näitä on rakennettu kahteen osastoon, toinen ihmisille, toinen hevosille. Tuntuisi, että sellaisen pitäisi olla suurempi. Osa näistä vaikutti liian pieniltä hevosillekin. On ollut olemassa myös kaksikerroksinen versio, ylhäällä liedellinen kirkkotupa ja alhaalla talli. Se oli yleensä varustettu ikkunalla.

Kirkkotalleja on ollut Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla. Yleisiä Ruotsissa. Usealla paikkakunnalla kirkkotallit olivat riveissä molemminpuolin maantietä.