Matkalla meren ääreltä napapiirille – Osa 6: Haaparannan rautatieasema

Haaparannan rautatieasema. Tällä hetkellä rautatieasemalla on suht hiljaista, sillä nykyään Haaparantaan kulkee ainoastaan muutama päivittäinen junayhteys. Rakennuksen ulkomuoto on kovin jyhkeä, jopa linnamainen. Tuo oikeassa reunassa näkyvä puinen torni on myös hieno. Sen verran kiinnosti, että läksimme kokeilemaan, pääseekö asemalle sisään ja pääsihän sinne!
Projektia pukkaa. Projektin tarkoitus oli selvittää kuinka asemarakennuksen käyttöä voisi kehittää.

Tämä Ruotsin suurin maaseutuasema vihittiin käyttöön lokakuussa 1919. Suunnittelija on arkkitehti Folke Zetterwall. Tyyli on kansallisromanttinen.

Rakennuksen suuri koko ja arkkitehtuuri antavat ymmärtää siihen aikaan Venäjän kanssa käytyyn kauppaan ja liikenteeseen kohdistuneista odotuksista. samana vuonna vihittiin käyttöön Suomen puolelle ulottuva siltayhteys, jossa oli kaksi eri raideyhteyttä; Venäläis-suomalainen 1524 mm ja ruotsalais-eurooppalainen 1435 mm leveä raideyhteys.

Odotussali, käynti raiteille. Rakennuksen omistaa Haaparannan kaupunki. Se on luokiteltu historialliseksi suojeluskohteeksi. Rakennuksen restaurointi ja hoito vaativat antikvariaatista asiantuntemusta yhteistyössä Lääninhallituksen kanssa. Tarkoitus on restauroida sisätilat mahdollisimman kattavasti alkuperäiseen kuntoon.
Alakerran odotustila, ollut lipunmyynti ja ravintola myös.

Rakennuksessa on ollut vuosien saatossa monenlaista toimintaa, mm. nuorisotalo toimi rakennuksessa 25 vuoden ajan vuoteen 2020 saakka.

Rakennukselle on harkittu useita erilaisia käyttömahdollisuuksia, mm. kahvila/bistro-toimintaa sekä elämyspainoitteista museotoimintaa. Rakennuksessa on myös vanhoja hotellihuoneita ja on kartoitettu myös hotellitoiminnan mahdollisuutta. Suunnitelmat ovat vielä avoinna.

Kyllähän täältä kelpais matkaan lähteä🚃.

Mielenkiintoinen kohde. Toivotaan että rakennukseen löydettäisiin aktiivista toimintaa sekä sisätilojen restaurointi onnistuisi.

Seuraavassa jaksossa matkaamme Tornionjoen vartta Napapiirille ja vähän ohikin. Suorat ovat pitkiä ja sarvipäitä on näkyvissä.

Kuvat:

Teija Sorjonen

Jätä kommentti