Seikkailureissu Etelä-Espanjassa 4.-15.10. – Flamingoista länkkärimaisemiin, Osa 2 / 6 Salines de Santa Pola – Elche – Puerto de Mazarron – Bolnuevo – Sorbas

Salines de Santa Pola, toinen flamingokohteemme.
Ajoreittimme 6.10. Calpesta Santa Polaan ja Puerto de Mazarroniin, siellä 1 yö. Seuraavana aamuna matka jatkui Bolnuevon kautta Sorbakseen ja edelleen Tabernasiin. Osa kartan pisteistä mukana ainoastaan siksi, että sain piirrettyä kartan suurinpiirtein ajoreittiämme vastaavaksi. Noin 400 km tämän reitin pituus.

Läksimme ajamaan Calpesta puoliltapäivin kohti seuraavaa kohdettamme, Salines de Santa Polaa. Calpesta sinne on matkaa reilu 90 km. Alicante jää matkanvarrelle.

Parque Natural de las Salinas de Santa Pola

Olemme kohteessa. Virallista parkkipaikkaa ei löytynyt, joten auto oli parkkeerattava läheisen huoltoaseman takapihalle. Onneksi sieltä oli lyhyt kävelymatka kohteeseen. Flamingojen äänet kuuluivat jo sinne parkkiin. Kun pääsimme kohteeseen, olikin vastassa portti ja sen pielessä aukioloajat. Siis ei kyllä tullut mieleenkään että täällä käyminen voisi olla jotenkin aikaan sidottua! No, kello oli 14.30 ja puisto oli infon mukaan mennyt kiinni klo 14. Portti oli kuitenkin avoinna ja ketään ei näkynyt missään, joten eikun sisään ja sormet ristiin, ettei kukaan sulje porttia huomaamatta…
Kuvassa vaan pieni osa Santa Polan suolatasankoja. Kun lähdimme ajamaan kohti Puerto de Mazarronia, näimme silmänkantamattomiin upeita suolatasankoja, flamingoja myös. Kuitenkin tällä alueella flamingoja tuntui olevan määrällisesti eniten.

Parque Natural de las Salinas de Santa Pola on laajuudeltaan 24 70 hehtaaria. Alueella on laajoja suola-altaita, laaguuneja, kosteikkoja yms. Jo roomalaiset ovat tuottaneet alueella suolaa ja sitä tuotetaan edelleen. Merivesi johdetaan altaisiin ja aurinko haihduttaa vettä. Jäljelle jää valkoisia suolakiteitä. Alueella on luonnonpuiston vierailukeskus. Me ei sitä nähty, joten oltiin ilmeisesti vähän väärässä paikassa (takaportilla?) ja se oikea kohde olisi siis ollut todennäköisesti parempikin paikka flamingojen katseluun ja sieltä olisi löytynyt jopa se parkkipaikka😅. Tämä meidän piste kartalla löytyi Googlemapsista. No, se virallinen porttihan olisi ollut jo kiinni, joten sinänsä ei harmita.

Muutama kuva flamingoista

Suurempi joukko oli hiukan kauempana.
Nuori flamingo

Flamingojen lisäksi näkyi lokkeja ja muutama pitkäjalka myös.

Pitkäjalka

Jatkamme matkaa eteenpäin, olisi ehdittävä ajoissa seuraavaan yöpaikaan. Kiirehtimistä avusti hiukan meitä hätistelemään tullut metsänhoitaja, samaan aikaan kaksi virkamiestä oli jo sulkemassa porttia. No, selvittiin ja kuviakin saatiin. Kahvitauko huoltiksella ja eteenpäin.

Siinä niitä suolatasankoja on lisää…
Ja suolaa.

Elchen palmulehto

Tie CV-851. Itseasiassa päädyttiin tänne Elchen alueen palmuviidakkoon ihan sattumalta. Ei haluttu lähteä moottoritielle ja hyvä näin.
Näillä on jo ikää.

Elchessä sijaitsee todentotta Euroopan mantereen suurin palmulehto ja se on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Alueella on yli 200 000 palmua 500 hehtaarin alueella. Espanjaksi alue on nimeltään Palmeral de Elche. Palmeralin istutukset on aloitettu jo roomalaisajalla. Rooman valtakunta loi Elcheen vedenhallintajärjrstelmän ja myöhemmin Islamilaiset hallitsijat rakensivat Elchen suurimmat kanavajärjestelmän osuudet. 1200-luvulla kristityt vielä laajensivat kanavajärjestelmää.

Me siis ajoimme pysähtelemättä näiden palmualueiden läpi ja kuvat on napsittu autosta käsin. Näytti kyllä todella hienolta ja kuvat eivät aivan riitä ilmaisemaan paikan upeutta. Kannattaa tutustua tarkemmin Elcheen ja palmukohteisiin jos kiinnostaa enemmän.

Lähde: Wikipedia, Meriharakka

Tie Vereda de les Cendres

Palmulehtojen jälkeen koukkasimme isommalle tielle matkan jouduttamiseksi.

Saavumme Mazarronin kuntaan. Vuoret näyttävät kyllä upealta.

Puerto de Mazarron

Kohteessa, täällä reissun kolmas yö. Valitsimme tämän kohteen sijainnin perusteella, ajomatkojen oli pysyttävä kohtuullisena. Hotelli on Ramada Resort by Wyndham, Puerto Mazarron. Hotelli sijaitsee kaupungin yllä, kukkulalla. Tässä hotellissa yleisilme, parvekkeellinen huone ja uima-allas tekivät vaikutuksen. Oli myös suht edullinen. Parkkipaikka löytyi tien varresta aivan hotellin välittömästä läheisyydestä.
Kyllä kelpaa, näköala partsilta.
Aamuaurinko nousee, näkymä parvekkeelta merelle.
Aivan ihana aamu kyllä🥰.
Aamiainen oli kivan monipuolinen ja ihanasti laitettu esille.
Aamupalan jälkeen kävimme vielä fiilistelemässä hotellin laajalla terassialueella. Täältä löytyy myös kiva puutarha.

Oli kyllä kiva hotelli, uituakin tuli.

Puerto de Mazarron

Ajetaan viisi kilometriä etelään ja edessämme on meidän seuraava kohde.

Gredas de Bolnuevo

Bolnuevon on pieni merenrantakohde ja sen ehdoton ykkösnähtävyys on tämä erikoinen eroosion tuloksena miljoonia vuosia sitten alkunsa saanut hiekkainen sienimuodostelma. Tämä kohde sijaitsee aivan rannan tuntumassa ja erittäin helppo löytää. Parkkipaikoistakaan ei ole puutetta. Kohde on maksuton.

Nämä sienimuofostelmat koostuvat hiekkaselänteistä, savesta ja hiekkaseoksesta. Jäykemmät materiaalikerrokset suojaavat pehmeämpiä kerroksia sekä mahdollistavat erilaisten muotojen syntymisen. Kerrostumista voi löytyä myös merellisiä fossiileja. Väri on selkeästi kellertävä. Eroosio on jatkuvasti käynnissä ja muodot muuttuvat staattisesta olemuksesta huolimatta.

Kuinka nämä sienimuodostelmat ovat syntyneet

Plioseenikaudella 5.3 miljoonaa vuotta sitten tapahtui jotakin, joka vaikutti Välimeren rannikon tulevaisuuteen. Muodostui Gibraltarinsalmi, jonka johdosta Välimeri avautui Atlantin valtamerelle ja se mahdollisti vesien virtaamisen. Merenpinta nousi ja peitti alleen alueita, mm. tämän Bolnuevon alueen. Merivirtaukset vaikuttivat erilaisten maa-aineiden liikkumiseen, tiivistymiseen ja sedimentoitumiseen.

Myöhemmin mannerlaattojen liikkeet ja ilmastonmuutos aiheuttivat meren vetäytymistä. Tämän seurauksena Gredas de Bolnuevo tuli näkyviin. Noin 2.5 miljoonaa vuotta sitten alueen läpi kulkevien kanavien valumavesi alkoi vetää mukanaan ja kerrostaa punertavia mannersedimenttejä Sierra de las Morerasista.

Lopuksi tultiin ajanjaksoon, jolloin differentiaalinen eroosio on keskeisessä roolissa sienenmuotoisten muodostumien muovaamisessa. Merenpinnan taso vaihteli jaksottain ja aaltojen toiminta käynnisti muotoutumisprosessin. Myöhemmin meri vetäytyi ja se altisti alueen tuulen ja veden jatkuvalle eroosiovaikutukselle. (Lähde: alueen opastaulu)

Olivat kyllä upeita, kannattaa käydä vilkaisemassa kun alueellla liikkuu😊

Uimaranta oli tosiaan melkein kohteen vietessä ja Pasi jo harkitsi hetken, meneekö uimaan. Lähdettiin kuitenkin jatkamaan heti matkaa

Läksimme jälleen pienemmille teille, emme tietullien takia, vaan siksi että ehtisi nähdä ja kuvatakin jotakin.

Lorcan aluetta, tie 322. Ihan hyvä, päällystetty tie, tosin välillä joutui monttuja väistelemään.
Ollaan siis jossain no man’s land-tyyppisessä paikassa, maisema aivan ihana ja sitten täältä löytyi granaattiomenapuu, oliivipuu, joku pähkinäpensas.. Aika rauhassa saatiin fiilistellä.
Vuokra-autokin pääsi nyt kuviin😊.
Sitten lähdetään moottoritielle,ensimmäinen tietulli. AP= maksullinen moottoritie. Lähdetään Almerian Suuntaan. Muutama maksu siellä suoritettiin, ei tullut ne ajelut kalliiksi. Tosin Espanjasss kaikilla maksullisilla teillä ei ole näitä konkreettisia tietulleja, vaan maksu hoidetaan mm.
Telepeaje-tunnisteella (VIA-T). Luultavasti meidänkin autossa oli sellainen, ei vaan tullut otettua selvää. Laskua voi siis olla vielä tulossa. Teiden kunnosta sen verran, että moottoritiet ja muut isommat tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, ei moitteen sijaa. Nopeus moottoriteillä on 120 km/h.
Sinne käännytään.

Välietappina Sorbas

Saavumme Sorbakseen. Aika hurjan näköistä kun nuo talot on aivan tuossa jyrkänteen reunalla., rotkon yllä.
Sorbas sijaitsee Aguas-joen mutkassa. Sorbaksen erikoisuus on juuri nuo rotkon yläpuolelle aivan kallion reunaa rakennetut talot. Joki oli nyt aivan kuiva. Katsoimme etukäteen pizzapaikan historiallisesta kaupungista, joten ajellaampa sinne.
Sorbas, historiallinen keskusta.
Näkymä Cafetería Caymar. On ilmeisesti keskusaukio. Kovin oli hiljaista täällä, eikä ole koolla pilattu. Ehkä hiljaisuus johtui ajankohdasta. Pizza oli oikein hyvää. Voisihan sitä tietysti välillä muutakin syödä kuin pizzaa, mutta täällä tuntuu olevan yllättävän hankalaa saada kasvisruokaa. Pizza on aina varma, kun ei ole juuston kanssa rajoitteita.
Poispääsy oli vähän konstikkaampaa, oli nimittäin aika kapoiset reitit. Onneksi ketään ei tullut vastaan🙏.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt on enää lyhyt matka, 25 km seuraavaan kohteeseen, Tabernasiin. Jatkamme seuraavassa osassa!

Pysythän reissussa mukana😊.

Kuvat:

Teija Sorjonen

Jätä kommentti