
Matkan viimeinen etappi ja vielä yksi yö ennen lentoa Valenciasta kohti kotia.
14.10. lähdemme Lorcasta kohti Sierra Espunaa. Sierra Espuñan jälkeen käymme vielä tutustumassa Google Mapsista löytämääni Laguna Margas Rojas-luontokohteeseen ja sitten suunnistimme suoraan hotellille. Nämä kohteet muuten kuuluivat alkuperäiseen matkasuunnitelmaan. Hyvä että vedenpaisumus helpotti ja pääsimme palaamaan turvallisesti Valenciaan👍.


Sierra Espuñan luonnonpuisto



Sierra Espuña on Murciassa sijaitseva vuoristo, jonka korkein huippu on 1583 metrissä. 1800-luvun lopulla vuoriston ekologinen tila näytti huonolta, koska se oli vaarassa aavikoitua. Vuonna 1889 metsäinsinööri Ricardo Codorniu aloitti koko vuoriston metsittämisen ja onnistui siinä upeasti! Myöhemmin alue julistettiin kansallisesti tärkeäksi luontokohteeksi.
Lähde: Wikipedia


Entä kuinka lumen kerääminen tapahtui? Ensimmäisten lumien myötä alueelle tuli paljon maatyöläisiä lähialueiden kylistä. He keräsivät lunta ryhmittäin ja kuljettivat sitä kaivoon. Tiivistys tapahtui lekalla. Lumi oli jopa 7 metrin syvyydessä. Työntekijät asuivat lähistön mökeissä. Työ loppui kaivojen täytyttyä ja lumien sulettua.
Seuraavassa vaiheessa kaivosta alettiin ottaa jäätä ja sitä kuljetettiin viileään vuorokaudenaikaan karjan avulla markkinapaikoille myytäväksi. Murcian kaupunki kulutti eniten jäätä, siellä myytiin vuonna 1794 450 000 kiloa jäätä. Tuosta voi muuten vähän päätellä toiminnan laajuutta. Täällä sijaitsi yksi Välimeren suurimmista keskittymistä ja kaivot kykenivät varastoimaan jopa 25 000 tonnia jäätä.
Nämä olivat käytössä vuoteen 1926 saakka. Lumikaivot on rakennettu paikallisista saatavilla olleista materiaaleista, kivestä, hiekasta, puusta, kipsistä, kalkista jne.


Linnusto
Sierra Espuñassa on noin 120 lintulajia. Löytyy petolintuja, kuten korppikotkia, haukkoja, huuhkajia sekä monia pienempiä lajeja. Pari korppikotkaa näimme korkealla huipun yllä kaartelemassa täälläkin.








Jos Sierra Espuña alkoi kiinnostaa, kannattaa tutustua alueeseen vaikkapa alla olevan linkin kautta. Tämä oli ainoastaan meidän näkökulma tästä ja kävellen hyödyt enemmän tästäkin reitistä. Lumikaivon luota alkoi tosiaankin patikointiosuus ja sieltä olisi varmasti avautunut lisää vielä upeampia näköaloja. Me selvisimme reitin suht nopeasti, noin kahdessa tunnissa. Oli kuitenkin vielä paljon ajettavaa luvassa tälle päivälle. Kiidämme nyt siis seuraavaan kohteeseen.
Laguna Margas Rojas


Laguna Margas Rojas ei ole todellakaan mikään turistikohde, mutta kyllä voisi olla, on tämä niin hieno. Alue sijaitsee Uleassa. Savimateriaalin punertava sävy johtuu siinä olevista rautaoksideista ja muista mineraaleista.
Alueella on vaellus- ja kävelyreittejä. Hiekkamuodostelmille ei parane kiipeillä, sillä ne ovat haurasta, helposti muovautuvaa ainesta.



Lisää informaatiota:
Tietoa retkeilyä varten / ”maisema on hyvin erikoinen ja antaa vaikutelman “kuivasta, Mars-maisesta” maastosta.”
https://anthercas.blogspot.com/2025/01/laguna-margas-rojas-desde-el-area-de.html?m=1

Näihin kuviin ja tunnelmiin tältä reissulta. Kaikesta säädöstä huolimatta oli oikein onnistunut matka😎. Nyt on jo Tampere-Riika-Valencia-lennon peruuntumisesta aiheutuneiden kulujenkin korvaukset saatu tileille🙏.
Kuvat: Teija Sorjonen
Edelliset osat:
Seikkailureissu Etelä-Espanjassa 4.-15.10. – Osa 4 / 6 Almeria
Ja mitäs sitten… No keväälle/alkukesään olisi jotakin interrailin tyyppistä suunnitelmissa. En olisi ikinä voinut kuvitellutkaan edes kirjoittavani tuota lausetta! Mutta nyt tuntuu että se voisi olla fyysisesti jopa mahdollista, puolen vuoden päästä! Ehkä jotakin vuoristoreittiä junalla…, katellaan😊. Eli treeniä jonkinverran edessä ja toivotaan että terveys pysyy muutenkin kuosissa👍🙏. Enskertaan!
