Kevätseurantaa, kukkoilua ja ylilentoja

Knuutilan kartanon fasaanikoiras 20.3.
Töyhtöhyyppä mullospellolla, Siuro. Auringonvalo tuo esiin töyhtöhyypän höyhenpeitteen upeaa värikirjoa.

Kevätmuutto on edennyt. Hanhia on alkanut näkyä enenevässä määrin, samoin joutsenia. Myöskin töyhtöhyypät ovat selvästi lisääntyneet, niin pelloilla kuin ilma-alassa. Parí kurkeakin on onnistuttu näkemään, mutta vaikka pellot ovat lumettomat, ei niihin vielä ole ajellessa tullut törmättyä, odotellaan. Elättelin toiveita saada kuvattua pulmusia, mutta voi olla hyvinkin, että ne ovat jo pyyhkineet pohjoiseen. Alasella niitä oli nähty parina päivänä.

Tässä muutama havaintoni:

Merihanhi 19.3, Siuro

Kurki 21.3. Siuro

Pikkutikka 21.3.

Silkkiuikku 21.3. Siuro

Valkoposkihanhi 22.3. Huittinen

Merilokki 24.3. Siuro

Nähtyjä ja kuvattuja lajeja tällä hetkellä 48.

Kartanon kevätrieha

Viime viikon perjantaille oli luvattu oikein ihanaa keliä aamusta alkaen. Päätin laittaa herätyskellon hyvissä ajoin soimaan ja paistoihan se aurinko🌞. Matkaan siis ja hurautin kamerani kanssa autolla kohteeseen. Kiersin ensin rantoja pitkin ja päätin sitten poiketa kartanolla. En useinkaan kävele kartanon piha-alueella, mutta tällä kertaa ajattelin mennä sitä kautta.

Alueella on paljon vanhaa puustoa ja esimerkiksi puukiipijän voisi hyvinkin nähdä siellä. Ei ollut puukiipijää, mutta olipa koirasfasaani, jonka upea värikäs puku oikein loisti upeasti auringonpaisteessa, välillä vähän väriä vaihtaen. Vaikka fasaanikoiras ei olekaan pelokas, Katselin sitä kuitenkin sopivan matkan päästä, kuinka se teki kierrosta hitaasti ja arvokkaasti edeten. Heläyttipä väliin erittäin kuuluvaa soidinääntään ”köök köök”.

Muutama kuva ja läksin rauhakseen vastakkaiseen suuntaan kävelemään. No, sieltäpä tulikin vastaan lauma naarasfasaaneita, jotka minut tajutessaan sinkosivat kuka minnekin pienin pyrähdyksin ja harppauksin. Laskin, että neljä naarasta tällä kukolla on kierroksessa, eli voisi sanoa jo haaremiksi. Ilmeisesti koiraan töräytys oli sen verran kutsuva, että liikkeelle lähdettiin😅. Jätin rauhassa sinne kartanon pihalle soitimiaan pitämään❤️.

Olin iloinen tavatessani nämä fasaanit, koska siitä on varmaankin pari vuotta aikaa, kun naarasfasaaneja olen tuolla nähnyt. Kukon töräyttelyä on kuulunut silloin tällöin kyllä.

Yksi lauman naarasfasaaneista. Naaraan puku on hyvinkin maastoon uppoutuva. Pyrstö on lyhyempi kuin koiraalla.

Mitä fasaanit ovat

Ensimmäiset fasaanit istutettiin Suomeen, Helsingin Malmille 1901-1902. Makeistehtailija Karl Fazer tuotti toistasataa fasaania Saksasta. Alkujaan laji on kiinalainen. Sitä on levitetty riistalinnuksi ympäri maailmaa, mm. Italiaan jo roomalaisajalla ja Länsi- ja Keski-Eurooppaan keskiajalla 1000-1200 vuotta sitten. Yksi harvoja istutettuja luonnossa eläviä lajejamme. Fasaania tarhataan myös.


”Fasaanikukko aloittaa soitimensa lumen vielä peittäessä maata. Se tekee olemassaoloaan tiettäväksi kiekaisemalla vähän väliä römeän soidinhuutonsa ”köök-kök” ja päräyttämällä siivillään. Samalla se pomppaa korkealle ilmaan.
Kukko pullistelee itseään ja astelee hitaasti keinahdellen. Korkealta soidinpaikalta ääni kuuluu kauas.
Kiekaisut houkuttelevat paikalle naaraita, jotka pesivät koiraan reviirillä. Koiras saattaa houkutella haaremiinsa jopa seitsemän naarasta.” Lähde: Kotiliesi 02/19
Fasaani on kulttuuriympäristöjen lintu. Pesii peltojen ja maaseutu- ja omakotitaloasutuksen liepeillä metsien reunavyöhykkeillä ja peltojen saarekkeilla. Koiraat ja naaraat liikkuvat jossain määrin eri parvissa.

Fasaanit oleskelevat päivisin maassa, mutta nousevat yöksi puuhun, useimmiten kuuseen. Tämä on muuten uusi tieto minulle, mielenkiintoista. Toisaalta, miksi ei, onhan siellä suojaisampaa kuin maanrajassa ja kyllähän ne lentävät lyhyitä matkoja.

Se fasaaneista. Hieno oli kyllä tällainen yllättävä kokemus ja kerrankin suht onnistunutta kuvasatoa myös!

Mustarastasnaaras, Knuutilan kartano
Metsäkauriit, Siuro
Laulujoutsenet, Siuro

Merikotkia Knuutilassa

Merikotka, Alasenlahti, Nokia 17.3.
Merikotkia, keskimmäinen Kuvattu Alasenlahdella 16.3., muut Siurossa Knuutilan lintutornin läheisyydestä 17.3. Ajelin tuolloin Nokialta Siuroon päin ja lähestyessään Siuroa näin ensimmäisen merikotkan taivaalla. Kamera onneksi mukana ja pysähdyin sitä kuvaamaan. No seuraava näkyi sitten kartanon risteyksen kohdalla ja hätäinen kuva. Kotka jatkoi kartanon suuntaan, joten seurasin sitä sinne. Yllätyksekseni siellä olikin jo kaksi muutakin merikotkaa kaartelemassa yhdessä ilmavirtauksien mukana. Kaksi näistä oli nuoria (tumma pyrstö) ja yksi aikuinen, yli 5-vuotias valkoisine pyrstöineen. Todella maagista seurattavaa ja hienoja kuvioita. Mahtavia nämä yllättävät tilanteet!
Tässä se porukan aikuinen merikotka. Aikuisen merikotkan tunnistaa valkoisista pyrstösulista.
Siuro 17.3,
Keväiset lintuajelut ovat alkaneet.
Talitiainen kolon äärellä. Kai nyt kaikki kolot on tsekattava sopivan löytymiseksi🌱.
Yksi niin tavallinen, mutta aina odotettu kevään merkki on lokkien paluu ja niiden oleilu kevätjäillä pienissä ryhmissä. Tässä aikuisia ja tummempipukuisia, nuoria harmaalokkeja.
Laulujoutsenten marssiinlähtö.
Knuutilan rantanäkymää🥰 24.3.
Pajusirkkukoiras laulaa ruovikossa. Siuro 21.3., Knuutilan kartano.
Sukellus aurinkoiseen pakkasen huurruttamasn maisemaan 24.3.
Pikkutikka 24.3.
Metsähanhet lennossa.
Joutsenet 24.3. Knuutilan kartano, Siuro.
Ja seuraava ryhmä🥰.
Harmaalokkipari jäätikön reunalla. Lammasnokka, Siuro

Huittisten peltojen antia

Sunnuntaina sää helli jälleen ja päätimme lähteä katselemaan Huittisten peltoja. Toiveissa oli tietenkin nähdä hanhia ja ehkäpä myös kurkia? No, kurkia ei näkynyt vielä pelloilla, mutta hanhia löytyi.

Taigametsähanhi. Kaula on pitkä ja kapea, lisäksi nokka pääosin oranssi.
Metsähanhi on ollut aiemmin vaan metsähanhi ja alaluokkina on ollut taigametsähanhi ja tundrametsähanhi. Nyt nämä alalajit nousivat varsinaisiksi lajeiksi ja havainnot kirjataan Tiiraan omina lajeinaan. Suomessa pesivät metsähanhet ovat pääosin taigametsähanhia. Tundrametsähanhi on runsas läpimuuttaja koko eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Ne pesivät pääosin Venäjällä. Lisää aiheesta täältä
Tundrametsähanhen ja taigametsähanhen erottaminen ei ole todellakaan helppoa, etenkään livenä lennosta arvioidessa. Ehkä tuo oranssin määrä nokassa on minulle selkein merkki. Lähde: Birdlife Suomi
Metsähanhet laskeutumassa. En osaa varmuudella tarkemmin sanoa kumpia ovat.
Tundrahanhia ja tundrametsähanhia.
Tundrahanhia, valkoposkihanhi ja metsähanhia jokunen.
Sastamala.
Kuvassa tunnistettavasti tundrahanhia, laulujoutsenia ja sinisorsia. Tundrahanhi ei pesi Suomessa, vaan ne pysähtyvät täällä ainoastaan muuttomatkallaan. Nämä Suomen kautta muuttavat linnut talvehtivat Pohjanmeren rannikkoseuduilla ja pesivät tundralla Siperiassa, Amerikan pohjoisosissa ja Grönlannissa. Lisää tundrahanhista ja kevätmuutosta mm. täältä: https://www.apu.fi/artikkelit/kevatmuutto-tundrahanhi-on-arktinen-vieras-itarajan-takaa
Merilokki vierailulla Siurossa. Jokunen harmaalokki on lyöttäytynyt seuraan.

Liityin tässä taannoin Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäseneksi. Muiden etujen lisäksi SLV tuntuu tarjoavan mielenkiintoisia luontokuvaukseen liittyviä webinaareja ja eilen osallistuin ensimmäiseen, ” Lintukuvaajan kevät”. Olihan siinä hyvää tietoa kevään lintukuvailuista. Kovasti painotettiin kuvausta maan tasolta. Se taas on itselleni fyysisesti lähes mahdoton toteuttaa. Ei siis ole luvassa veden rajasta otettuja kuvia😬. Seuraavassa webinaarissa perehdytään Canonin uusien peilittömien kameroiden (minulla Canon R5). säätöjen maailmaan ja sitä todella odotan. Motivaatio ei tahdo riittää kaiken teknisen datan opetteluun itsenäisesti, kun pelkkä kuvaaminen on niin mahdottoman kivaa!! Mutta olenhan toki huomannut, että kyllä siitä tiedosta olisi vaan hyötyä. No, ehkäpä tuo kurssi antaa pontta.

Jees, tästä vauhti vaan kiihtyy ja kuvamäärä luonnollisesti kasvaa😊. Palataan taas!

Kiva jos jaksoit kahlata blogin läpi😃!

Lähteet:

Suomen Luonto 02/19

Luontoportti

Luonnonvaratieto

Jätä kommentti