Vaskuliittia, kevätseurantaa

Siuro, Naarlahti 19.4. Mun kevään ja erityisesti tämän viikon sielunmaisema. Kun en päässyt kävelemään, mutta pystyin kuitenkin ajamaan autoa, hurautin Knuutilan venerantaan ja pääsinpä seuraamaan silkkiuikkujen soidinmenoja. Soidinmenoista lisää seuraavassa postauksessa.

Vaskuliitti

Noniin, kotona taas! Kotiuduin keskiviikkona 14.4. Nyt siten ihan lyhyt avaus tästä episodista.. Eli minulla oli alkuun aivan normaalin näköinen pieni, rupeutunut haava oikeassa sääressä. Muutama viikon päästä se alkoi näyttämään mielestäni vähän epäilyttävältä ja hakeuduin terveyskeskukseen. Loppujenlopuksi kaikki eteni todella nopeasti, ensimmäinen käynti hoitajalla 27.3. ja 8.4. en enää pystynyt kävelemään edes sauvoilla. Usea käynti terveydenhuollon yksikössä, kipulääkettä tarjotaan, tulehdusarvoa mitataan, ei tulehdusta. Siltikään ei ihmetellä miksi ihmeessä niin pienestä haavasta voi johtua koko jalan rampauttanut kipu!!!!!

Loppujenlopuksi diagnoosi selvisi koepalan avulla. Enää ei ole kyse ainoastaan haavasta, vaan sain tässä kantaakseni jälleen uuden sairauden, vaskuliitin. Ja ette muuten usko millaista tuhoa vaskuliitti teki ihon alla! Kun se ensimmäinen haava oli läpimitaltaan 0.5 cm, niin tämä uusi, punaisen läiskän alta paljastunut haava on n. 4x5cm. Eli siis kuolioon mennyttä ihoa, joka nyt täytyy saada ensin pois ja sitten kasvatellaan uutta tilalle!! Menee hetki.

Vaskuliitin hoito aloitettiin onneksi jo Acutassa ennen kuin siirryin osastolle 8.4. Minun kohdallani tätä on hoidettu isolla kortisoniannoksella. Kortisoniannostusta on nyt pienennetty lähdöstä 24 milliin ja tulevalla viikolla laskee lisää jos kaikki menee hyvin. Kortisoni on saanut jälleen aikaan lihaksiston heikkenemistä, sen huomaa jo pelkästään kävellessä. Ei hyvä juttu, mutta onneksi mennään annoksessa alaspäin. Yleensä hoitoon käytetään myös ainakin toista immunosupressiivista lääkettä, mutta tilannehan on se, että mun oma hylkimistä estävä lääkitys estää toisen lääkkeen käytön. Vaihtoehtona vielä kuitenkin on biologinen lääke, jos jostakin syystä kortisonihoito ei tehoakaan loppuun saakka.

Nyt olen käynyt päivän, parin välein haavahoidossa Nokian terkkarilla. Musta on iholta aikalailla hävinnyt ja ihan pikkuruinen uuden ihon kohtakin sieltä pilkottaa👍. Kävelemään olen päässyt jo tilanteeseen nähden suht hyvin, josta olen erityisen iloinen. Tosin liikarasitus ei ole hyvästä. Nyt sitten vaan pikkuhiljaa eteenpäin. Reilun kuukauden päässä siintävä reilireissu ei nyt tunnu todennäköiseltä. Lähtiessä ihon täytyy kuitenkin olla ehjä. Aika isolta urakalta nyt tuntuu, mutta katsellaan vielä hetki. Jalka on siis nyt tukisidoksissa ja kipuja on siinä määrin, että etenkin yöksi joutuu ottamaan voimakasta kipulääkettä. Eteenpäin kuitenkin mennään ja siinä pysytään👍.

En siis ollut tätä ennen kuullut vaskuliitista ja tätä sairautta on ilmeisesti ainoastaan ihoon rajoittuvaa, verisuoniin vaikuttavaa (tulehdus) vaskuliittia sekä vaarallisempaa, sekä verisuoniin että useimpiin elimiin vaikuttavaa. Suht harvinainen sairaus. Kaikki testit tehtiin ja lopputulema oli, että hyvin todennäköisesti kyseessä ihoon rajoittuva vaskuliitti. Vaskuliitti voi kuitenkin yhtäkkiä leimahtaa jossakin toisessa kohtaa kehoa tai oireilu pahentua, joten tarkkana tässä saa olla! Esim. jalkahoito, karvanpoistot ja hiusten värjäys saavat jäädä toistaiseksi.

Seuraavaksi kevään seurantaan🦢.

Pikkuvarpusparin pesänrakennusta

Pikkuvarpuspari meidän pihapiirissä 19.4. Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä.

Pikkuvarpunen on kevään aikaisimpia pesänrakentajia. Kiirettä todella pitääkin, koska yleensä pikkuvarpunen tekee kaksi poikuetta vuodessa. Huhti-toukokuussa munitaan jo ensimmäiset munat ja poikasluku on melko suuri, 4-8 poikasta kerrallaan.

Meillä tämä kuvien pari pesii lisäsiiven räystään alla. Hyvin todennäköisesti sama, jota seurasimme viime kesänä❤️. Kahdet poikaset sieltä selvästi valmistui, koska aikamoinen sirkutus kuului terassille keväällä ja loppukesästä. Varovaisista yrityksistä huolimatta emme nähneet poikasten lähtöä pesästä.

Reilussa viidessäkymmenessä vuodessa pikkuvarpusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vielä 1970-luvulla sitä tavattiin lähinnä Suomen itäosissa ja Ahvenanmaalla. Nykyään levinnyt koko Suomen alueelle. Ne pärjäävät hyvin läpi talven pihapiireissä.

Asumme vanhalla rintamamiestaloalueella ja täällä on myöskin paljon vanhoja puita, pensasaitoja yms. joista pikkuvarpunen tuntuu tykkäävän. Orapihlaja-aita tuntuu olevan erityisen mieleen. Viime keväänä leikkautimme oman aidan nurin ja toistaiseksi sirkuttajien täytyy tyytyä seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Hyvä korvaaja löytyikin vastapäisen talon vanhasta sypressistä.

Pikkuvarpunen käyttää ravintoa kaupunkiserkkuaan varpusta monipuolisemmin. Poikaskoot ovat suuria ja jopa kolmen poikueen teko kesän aikana voi onnistua.

Lähde:https://mappa.fi/lajikortit/pikkuvarpunen/

Kuovin lentoääni kuuluu kevääseen

Mikään ei ole kevätluonnossa ihanampaa kuultavaa kuin kuovin lentoääni! Se jos mikä tuo kevään. Kuuntele täältä ääninäyte. Kuovi on maaseutuympäristön lintu ja muutokset maatalousympäristössä ovat johtaneet siihen, että kuovi on luokiteltu nyt silmällä pidettäväksi.

Sepelkyyhkyjen kevät

Sepelkyyhky on paikkauskollinen muuttolintu. Uskonpa, että tässä kuhertelee vanhan omenapuun katveessa ”meidän oma” sepelkyyhkypari. sepelkyyhkyn kujerrus on ehdottomasti yksi odotetuimmista kevään äänistä.

Oikea valo tuo esiin sepelkyyhkyn upeat värit.

Kurkimuuttoa

Kurki askeltaa pellolla rauhakseen, Nokia 18.4. Pari oli hiukan kauempana.

Karhiniementie 17.4. Lähdettiin pienelle ajelulle tutuille mestoille ja löytyihän niitä kurkia! Reilun parisataa kurkea evästi tutussa paikassa. Evästauon paikka myös meillä!

Jo huhtikuun alkupuolelta saakka maahamme on alkanut saapua kurkipareja tutuille peltoaukeilleen. Parit siis lähtevät mm. Iberian niemimaalta ensimmäisinä kohti Suomen kevättä ja kesää. Suomeen rantautumisen hetkellä parvet usein vielä kaartelevat korkealla ja huutelevat kaikuvalla äänellä. Ehkä eronhetki on pian koittamassa. Kun vanhemmat parit ovat laskeutuneet turvallisesti Suomen kamaralle ja soidinmenotkin on jo aloitettu aamuvarhaisine tansseineen ja trumpetteineen, nuoremmat ovat vasta matkalla kohteeseen. On jo lähes kesä kun viimeiset saapuvat.

Kurki on runsastunut koko 2000-luvun, joka on hieno uutinen.

Lähde: Suomenluonto 7.4.2026

Kurjet järjestäytyvät uudelleen auraan 20.4. Siuro Kesäniemi. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Olimme Pasin kanssa Kesäniemen tulvalla kattelemassa lintuja. Äänimaailmaan kantautui voimakasta kurkien ääntä ja suuri aura näytti lähestyvän. Aura jäi aivan meidän yläpuolelle pyörimään ja porukassa alkoi tapahtua siirtoja, pyörintää… ja kun loppujenlopuksi lähdettiin etenemään, aura oli koossa taas👍.

Knuutilan kartano 22.4. Jalka antaa kävellä jo vähän enemmän. Hurautin aamusta autolla parkkiin ja tein pienen kierroksen kartanon pihapiirissä. Ihana valo🥰.

Alasenlahden kalasääsket

Kalasääski 24.4. Nokia Alasenlahti. Lähdössä kalaan Kulovedelle. Koiras- ja naaraskalasääski muistuttavat kovasti toisiaan, naaras on hiukan kookkaampi ja sillä on rinnassa hiukan suurempi tumma laikku. Tämä vaikuttaa koiraalta, sen verran vaalea ja pieni tuo tumma alue on.

Kalasääski on pitkäsiipinen, vaalea petolintu. Siiven kärjistä löytyy 4 harittajaa. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, sääksi pitää liidossa siipiään lokkimaisesti kulmalla ja siiven taive on eteen työnnettyä. Kalasääski leikottaa saalistaessaan veden yllä ja saalistustaktiikkana on syöksysukeltaminen. Siipien kärsiväli on 152-167cm.

Ja kalaahan tuli!! Aika komealta lahnalta näyttää. Kalasääski voi leikotella järven yllä pitkiäkin aikoja saalista etsien, välillä paikkaa vaihtaen. Nyt saalis näyttää tulleen kuin tarjottimella, sillä edes varttia ei kulunut tuon ensimmäisen ja tämän kuvan välillä.

Alasenlahden sääksipari saapui pesälleen tänä keväänä huhtikuun alkupuolella. Ne eivät ilmeisesti ole saapuneet samaan aikaan. Useinkin yksilöt talvehtivat eri puolilla Länsi-Afrikkaa. Nyt tosiaan kumpikin oli lennossa, mutta jäin seuraamaan tätä toista yksilöä.