Salon ja lähiseudun ihmeitä, pieni kevätretki 2.-3.5.26
Kerrassaan upea kirsikkapuu Åbergin talon edustalla Salossa. Kauppias ja pankinjohtaja K.J. Åberg rakennutti talon vuonna 1905 asuin-ja pankkirakennukseksi. Nykyään talossa toimii musiikkiopisto. Osoite on Vilhonkatu 2.Yövyimme hotellissa Original Sokos Hotel Rikala.Parvekenäkymä huoneesta. Salonjoki virtaa aivan äärellä. Tämä parveke oli kyllä niin ihana. Valitsin parvekkeellisen vaihtoehdon, vaikka huone maksoikin vähän ekstraa. Joen väristä voi olla montaa mieltä😃.
Pieni kierros puutalokorttelissa
Asemakatu.Salon VPK:n talo. Asemakatu 3, Mariankatu 5. Valmistui Salon Wapaehtoisen Palosammutuskunnan käyttöön vuonna 1908. Edustaa jugendtyyliä. VisitSaloLöydettiin sisäpihalta upea kirsikkapuu.Edustalla oleva hotelli ja baari eivät ilmeisesti ole tätänykyä auki. Oikealla vielä hieno VPK:n talo.Salon upein kirsikkapuu löytyi Åbergin talon edustalta.Hieno muraali viljasiilossa.Alkuperäinen rakennus Salon rautatieaseman alueella.Nohterin talo, Länsiranta 48, Salo. Talon rakennutti vuonna 1902 rautatiekirjuri Ruben Nohteri. Suunnittelijana Otto Dahl. Rakennettu alunperin siten, että rakennuksessa on asuintilat (3h+k) kahdelle perheelle. On tällä hetkellä musiikkiopiston käytössä. VisitSaloImpolan talo, Mariankatu 1, Salo. Myös Impolan talo oli Otto Dahlin suunnittelema. Valmistui 1900-luvun alkupuolella. Rakennuksessa on kertaustyylien loppukauden suunnittelua sekö piirteitä uusrenesanssityylistä. Myöhemmin julkisivuun on tehty muutoksia.Sepänkatu, Salo. Tällä kadulla oli kauniita puutaloja.
Tässä ainoastaan osa näistä idyllisistä puutaloista.
Tepa II. Kaimalla oli mennyt kiska kiinni..Varhainen aamu hotellin parvekkeella. Jalka piti hereillä.. Kello on 04.51. Ja kuuntelen samalla Radio Suomen linnnunäänien aamua. Aamiaisella. Todella upea ravintolatila. Aamiainen oli myös superhyvää👍.
Mathildedalin ruukkikylä
Vierailimme tulopäivänä, 2.5. Sekä Mathildedalin, että Teijon ruukkikylissä. Itseäni kiinnostaa kovasti ruukkihistoria ja muutama historiallinen romaani on tullut aiheesta luettua. Teijon ja Mathildedalin lisäksi ruukkikokonaisuuteen kuuluu Kirjakkalan ruukki, jossa emme nyt vierailleet. Näin aikainen ajankohta ei ehkä toiminnan monipuolisuuden kannalta ole vielä paras mahdollinen, kun kesäkausi ei ole vielä startannut.
Kauppias-, teollisuus- ja ruukkisuku Bremen
Mathildedalin ruukintehtaat on perustettu vuonna 1852. Perustaja oli Viktor Zebor Bremen. Suvussa oli ruukkiperinnettä useammassa sukupolvessa. Isoisän isä oli ruotsalaissyntyinen Jakob Bremen 1711-1785). Hän muutti 1727 Turkuun ja oli aikansa merkittävimpiä kauppiaita ja teollisuudenharjoittajia.
Josef Bremen vanhempi (1743-1814) toimi tukkukauppiaana, tehtailijana sekä Teijon ruukin patruunana.
Robert Bremen 1777-1844) toimi myöskin ruukinpatruunana sekä tehtailijana. Robert Bremen oli Teijon sekä Kirjakkalan ruukinpatruunana. Hän löysi Mathildedahlin malmiesiintymän vuonna 1825.
Nyt pääsemme lopulta Viktor Zebor Bremeniin (1804-1869). Hän omisti alkujaan perintönä Teijon Ruukin. Hän laajensi ruukkitoimintaansa perustamalla putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle. Tehdasta rakennettiin 1854 ja valssilaitos käynnistyi 1857. Ruukki nimettiin uudelleen Viktor Bremenin toisen vaimon, Ottiliana Mathilda Bremenin kutsumanimen mukaan Mathildedaliksi.
Mathildedahlista muodostui asemakaavalliselta ilmeeltään korkeatasoinen ja suht laajalle levinnyt ruukkiyhdyskunta. Alueella on lukuisia rakennuksia ja alueelta löytyy puistomaista metsää sekä teitä reunustavat vanhat puuistutukset.Minusta ei sensuellia kuvaa saa😃, mutta halusin nyt kuitenkin kuvaan ihanien valkovuokkojen kanssa.Vuonna 1852 valmistunut päärakennus. Kutsutaan nykyään Matildankartanoksi. Bremen itse asui hiukan prameammassa Teijon kartanossa. Täällä on kuitenkin asunut ruukin ylempää henkilöstöä, mm. ruukin patruuna perheineen ja ruukin pääinsinööri. Nykyään kartano toimii omistajien kotina sekä leipomo-ravintolana.Kyläravintola Terho. Kuvaa taas otan kyläpanimon ja olutpuodin edustalta. Näiden rakennusten läheisyydestä löytyy suurempi parkkipaikka. Osoite: Matildan puistotie 4, Salo. Rakennus edustaa 1920-1930-lukujen funktionaalista tyyliä. Alunperin talossa on toiminut osuuskauppa.
Siis todella hieno ja kattava ruukkialue, on luontoa, historiaa, shoppailumahdollisuuksia, ravintoloita, merta… Täällä voisi käydä uudestaankin, ehjemmillä jaloilla varustettuna😬.
Astumme sisään masuuniin. Kahvia on saatava😃. Eli täällä toimii tätä nykyä kahvila sekä monipuolinen kulttuurin ja historian palvelukokonaisuus. Näyttelyssä emme nyt poikenneet, mutta kyllä katseltavaa riittää. Kesäaikaan on lisäksi varmasti paljonkin puoteja avoinna.Vaikka masuunin tuli sammui ja raudanvalmistus Teijolla päättyikin vuonna 1908, monumentaalinen rakennelma säilyi uuden rakennuksen sisäpuolella ja on vaikuttava ruukin historian symboli. Vanhimmat, alimmat osat masuunia saattavat olla peräisin aivan ruukin alkuajoilta, jopa 1600-luvulta. (Suora lainaus Teijon ruukin sivustolta). Tuo seinämä näytti kyllä livenä vielä hienommalta, kannattaa käydä kahvittelemassa ja samalla pääsee seinämää ihastelemaan oikein kosketusetäisyydeltä. Nuo pienet keramiikkaeläimet on kyllä hienoja🥰.
Teijon ruukkikylä syntyi vuonna 1686 Halikonlahden itärannalle, vanhan Teijon aateliskartanon maille. Perustaja oli Turun ja Porin läänin maaherra Lorentz Creutz.
Hiiliuunit löytyvät venesatamasta. Ja tottahan ruukkikylässä vesi virtaa. Ai että oli kaunista.Kannattaa poiketa Masuunin taide-ja käsityöputiikissa, aivan ihana!
Meillä oli täällä erittäin pinnallinen pysähdys ja rajoittunut kävelykyky ei auttanut asiaa, mutta voisi toisenkin kerran poiketa ihan kesäaikaan kun toimintaa on enemmän. Ja luontoihmisille täältä löytyy Teijon kansallispuisto.
Matka jatkuu..
Lehtokurppaperhe ylitti juuri tien turvallisesti🥰. Auton lasin läpi kuvattu. Olipa kiva yllätys. Valkovuokot kukkivat suurina mattoina aivan jokapaikassa🥰.
Halikonlahden lintuapajat
Aivan tien vierestä, autolla hyvin saavutettavissa Halikonlahden lintupolku, Satamakatu, Salo.
Lähtöpäivän aamuna suuntasimme heti aamiaisen jälkeen Halikonlahdelle. Ei nyt mikään paras kuvauskeli, mutta ihan kelpo sää kuitenkin.
Naurulokkiyhdyskuntia oli useita.Kalatiira päivystää.Lapasotkapari.Satamakatu jatkuu penkereenä Vuohensaareen saakka.
Poika, joka rakasti lintuja
Hannu Hautala oli suomalainen luontovalokuvaaja ja luontokirjailija ja alalla todellinen uranuurtaja. Hän oli maassamme ensimmäinen ammattimainen luontokuvaaja ja hän kuvasi luontoa reilun viiden vuosikymmen ajan. Salon taidemuseon veturitallissa oli nähtävillä laaja kattaus Hautalan kuvamateriaalista sekä paljon muuta oheismateriaalia sekä dokumenttikuvaa. Hautala käytti kuvauksessa runsaasti hyväkseen piilokojukuvausta siellä Lapin saloilla. Piilokojukuvaukseen taas yhdistyvät haaskat. Mutta esimerkiksi Hautalan kuvaamien maakotkien niinkin tasokas kuvaus olisi tuskin onnistunut tätä komboa. Kirjoista menestyksekkäin on Kuukkelin maa. Wikipedia/Hannu HautalaOli ehdottomasti käymisen arvoinen näyttely! Tänne pääsee muuten näyttelyihin museokortilla.
Näyttelyn jälkeen meillä oli vielä kaksi kohdetta aivan lähistöllä.
Wiurilan kartanon mailla
Kesäkausi ei ollut vielä alkanut, joten meille ovet olivat vielä lukittuina. Hienolta näyttivät tilukset kyllä näin ulkoapäinkin katseltuna. Pikavisiitti.
Wiurilan kartanon mahtipontiset talousrakennukset. Talousrakennukset suunnitteli Carl Ludvig Engel ja ne valmistuivat 1835-1845. Itse kartanon päärakennus on yksityiskäytössä.
Vapaaherra Magnus Wilhelm Armfelt (1725-1795) osti Wiurilan kartanon vuonna 1787. Hän omisti lähistöllä sijainneen Joensuun kartanon. Hänen poikansa August Filip Armfelt (1768-1839) peri Wiurilan ja Vuorentaan kartanot ja rakennutti Wiurilaan uuden päärakennuksen. Seuraava kartanonherra oli August Filipin poika kreivi Magnus Reinhold Armfelt (1801-1845) ja hän rakennutti tuon mahtipontisen talouskeskuksen. Kartano oli lähes omavarainen, siellä oli 1800-luvulla oma saha ja tiilitehdas ja vuosisadan loppupuolella myös olutpanimo ja viinatehdas. Lähde: Wikipedia
Kartanon nykyinen isäntä on Alexander Aminoff. Kartanon talouskeskuksessa o kesäaikaan avoinna ravintola, sieltä löytyy majoitustoimintaa sekä kartanon kotimuseo. Hevosvaunumuseosta löytyy 1800-luvulta saakka aikakausien menopelejä. Myös päärakennus on yksi museokohteista. Wiurilan kesäkiertoksia tehdään 4.6.-20.8. torstaisin. Täältä lisää tapahtumista. https://wiurila.fi/
Wiurilan kartanon päärakennus. Arkkitehti Charles Bassi.
Halikon vanha rautatietunneli
Halikon vanhan tunnelin suuaukko näyttää upealta! Halikossa, Wiurilan ja Salon välissä, sijaitsee rappioromantiikan harrastajan unelmapaikka. Tunneli sijaitsee Halikon Hajalassa ja Googlemapsin avulla oikea paikka löytyy suht helposti. Bussipysäkin kohdalta pääsee polkua pitkin laskeutumaan tunnelille vievälle reitille. Matka on lyhyt. Tämän käytöstä poistuneen radan vietessä menee uusi rata.Tunneli on valmistunut vuonna 1927. Pituutta tunnelilla on 111 metriä. Tuolla aidan takana oli vettä oikein kunnolla. Pasi meni vähän pidemmälle, siellä minä tönötän valonkajossa. Tunnelin dramatiikka välittyy hienosti tästä kuvasta. Kuva: Pasi SorjonenVielä kuva suuaukolta tulosuuntaan. Tämä tunneli oli mulla jo pitkään vierailulistalla ja nyt sitten päästiin käymään. Suosittelen sinullekin!
Jos jalka olisi ollut kunnossa, suunnitelmissa oli käydä myös Hangon suunnilla, mutta ei todellakaan tarvinnut. Kyllähän Salosta ja ja lähialueilta löytyy vaikka ja mitä katseltavaa. Suosittelen kyllä vierailukohteena monen muun ruuhkaisemman kohteen sijaan!
Tepan luonto 