Käytiin Hatanpäällä vierailulla 21.7. illansuussa. Upea aurinkoinen päivä ja sain houkuteltua Pasin kaveriksi mukaan. Ja ruusuthan tänne houkuttelivat. Ruusut olivat todella upeita, kuvat kertokoot lisää. Käynnin kruunasi Hatanpään kartano, jonka kahvio oli avoinna ja näin ollen pääsimme lopultakin tutustumaan myös kartanoon.
Ohessa kattava, historiaan nojaava pläjäys Hatanpäältä. Eikä skandaaliltakaan vältytä!
Pientiloista syntyy kartano ja Boijen aikakaudella tapahtuu suurempaa kehitystä
Hatanpäänniemi esiintyy ensimmäisen kerran maakirjoissa 1540. Silloin se esiintyi kolme taloa käsittävänä kylänä. Matti Sepän talo oli suurin ja se sai nimen Hatanpää.
1605 ratsumies Paavali Laurinpoika liitti Ragvaldin tilan Hatanpään tilaan.
1664 tilasta tulee ratsutila.
1698 Tauskon tila liitetään mukaan ja tilasta tulee kartano.
Hans Henrik Boije hallitsi kartanon maita 1756-1778. Boije oli suomalainen valtiopäivämies ja osallistui hattujen sotaan 1741-1742. Boije perusti kartanon ympärille englantiaistyylisen puiston. Boije otti käyttöön uusia viljelymenetelmiä sekä lajikkeita. Hän teki kartanosta suurviljelytilan. Boijen aikana perustettiin monia torppia, joiden monet nimet ovat säilyneet Tampereen kaupunginosien nimissä, kuten Nekala, Viinikka.
Ruotsin kuningas Kustaa III vieraili 1775 Suomen matkallaan myös Hatanpään kartanolla. Kuningas antoi tuolloin määräyksen kaupungin perustamisesta läheisen Tammerkosken rannalle. Vuonna 1777 Boije myi myöskin omistamansa Tammerkosken kartanon kruunulle tulevan kaupungin alueeksi. Syntyi Tampereen kaupunki. Gabriel Ahlman osti Hatanpään kartanon vuotta myöhemmin.
Boijen perustaman kartanon puistosta ovat säilyneet lehmusrivistöt ja kartanon pohjoispuolella oleva koivukuja sekä Arboretumin puolella upeat kuuset ”hattu” ja ”myssy”. Alla kuvat näistä ikäyksilöistä.
Rosarium eli ruusutarha
Ruusutarha perustettiin vanhan hedelmätarhan paikalle 1970-luvun alkupuolella etelänpuoleiseen rinteeseen. Ruusutarhaa laajennettiin 1990-luvun alussa. Lajikkeita löytyy lähes 200.
Sellaista ruusuloistoa oli 21.7. En ole mikään ruusuasiantuntija, joten en ota kantaa lajikkeisiin, mutta kyllä siellä on tarjolla paljon kaunista, monipuolista nähtävää. Ehdottomasti kannattaa vierailla. Ja ihastelemaanhan pääsee aivan ilmaiseksi.
Samoihin aikoihin ruusutarhan kanssa perustettiin Hatanpään Arboretum. Ajatuksena oli esitellä neljän hehtaarin alueella Tampereen seudulla menestyviä puuvartisia lajeja. Tältä alueelta löytyy myös lukuisia pensaita ja perennoja. Tutkittavaa siis löytyy koko kesän ajalle. Ruusutarhasta pääsee siis kätevästi halutessaan jatkamaan pidemmällekin kierrokselle. Näyttävistä aikaa on alkukesä atsaleoiden ja alppiruusujen kukinnan aikaan.
Hatanpään kartano
Vuonna 1825 Lefrenin perikunta möi kartanon laamanni Nils Johan Idmanille. Idmanien suku hallinnoi Haranpää yli 100 vuoden ajan. Tuolloin alueeseen kuuluivat myös Tammerkosken rannalla sijainneet maat. Tampereen kaupunki osti nämä maat 1876 ja tuolloin Viinikanojasta tuli Tampereen kaupungin ja Hatanpään raja. Hatanpää kuului Messukylän pitäjään. Kaupan jälkeen Hatanpään omistajaksi siirtyi Nils Idmanin poika, senaatin kamarikirjuri Carl Gustav Idman. Idmanit eivät olleet aatelisia, mutta jotakin perheen asemasta kertoo se, että Carl Gustavin pojan kummina oli Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri II.
Vuonna 1880 vanha hirsinen päärakennus paloi.
Uusi, nykyinen päärakennus rakennettiin palaneen paikalle 1883-1885. Arkkitehtina toimi Odert Sebastian Gripenberg. Agronomi Fredrik Idman asui kartanossa vuoteen 1913 saakka.
Gripenberg toimi myöskin kartanon alueella sijaitsevan uusgoottilaistyylisen palatsin, ns. Idmanin huvilan suunnittelijana. Huvilan rakennutti Nils Idman.
1800-loppupuolella Hatanpään kartano oli kukoistava maatalousyritys. Tila työllisti vuosittain 150 miestä. Viljelyalaan kuului 240 hehtaaria peltoa ja 100 hehtaaria laidunmaata. Kartano omisti myös höyrylaivan ja useita proomuja. Metsätiloja oli Teiskossa, kurussa ja Ruovedellä. Suuri hyötypuutarha toimi myös kauppapuutarhana. Kartanolla oli oma tiilitehdas, joka oli Nils Idmanin omistuksessa 1885-1890.
Nils Idman ja yksi Suomen historian suurimmista kavalluksista
Nils Bernhard Idman (1858-1944) oli suomalainen pankinjohtaja. Hän oli naimisissa Anna Anna Sidonia Alfthanin kanssa. Ennen pankkiuraansa Nils suoritti kakiopintonsa Aleksanterin keisarillisessa yliopistossa. Hän oli vain 32-vuotias kun hänet ylennettiin pankinjohtajaksi. Pankinjohtajana Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorissa hän nautti suurta luottamusta. Tampere oli kasvava teollisuuskaupunki ja pankki menestyi loistavasti. Idman asioi sujuvasti niin ruotsin- kuin suomenkielellä teollisuusmiesten ja kauppiaiden sekä myös pikkukauppiaiden ja talonpoikien kanssa. Tämä oli poikkeuksellista ruotsinkieliselle eliitille. Maalaiset unohtivat SYP:n ruotsinkielisyyden ja siirtyivät asioimaan ”Idmanin pankkiin”. Idmanin komennossa Tampereen konttori kehittyikin erinomaisesti. Iloinen pankinjohtaja kestitsi usein vieraitaan Hatanpään huvilassaan ja hänet tunnettiin myös avokätisenä hyväntekijänä.
Idmanin kavallusjuttu
Nils Idman tunnetaan luultavasti parhaiten Suomen historian mittavampiin kuuluvasta, ns. Idmanin kavallusjutusta. Idman toimi tuolloin Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorin johtajana. Kavallus paljastui 1912 ja hänet tuomittiin yli kymmenen vuoden aikana tapahtuneista petoksista, kavalluksista ja väärennöksistä. Rikoksia oli kaikenkaikkiaan 72.
Suomen Yhdyspankin kärsimät tappiot olivat lopulta noin 11 miljoonaa markkaa. Tuo summa vastasi tuolloin lähes kymmenesosaa Suomen suurruhtinaskunnan budjetista. Eli oli kyse mykistävän suuresta summasta. Yhdyspankin selvityksen mukaan suurin osa summasta koostui lopulta väärin perustein annetuista luotoista. Rahojen takaisinperinnässä oli vaikeuksia.
Traagisin seuraus tästä oli Idmanin ystävän, Pohjoispankin Tampereen konttorin johtajan Albert Snellmanin itsemurha pian tapahtuneen jälkeen. Snellman oli henkilökohtaisesti sekaantunut Idmanin rötöksiin.
Nils Idmanin veli Fredrik Idman joutui takaussitoumusten vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin ja joutui myymään Hatanpään kartanon 1913 Tampereen kaupungille. Samassa meni Nils Idmanin oma huvila.
Tuomio
Idman tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa kesäkuussa 1913 kymmenen vuoden vankeuteen. Aika piteni 15 vuoteen Senaatin käsittelyssä. Hän kärsi tuomionsa Helsingin kuritushuoneessa. Romanovien 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi annetun armahduksen ansiosta putosi ajasta kolmanneksen pois ja presidentti Ståhlberg armahti sitten Idmanin 7 vankilavuoden jälkeen. Päästyään vankilasta 1920 hän palasi vaimonsa kanssa Tampereelle ja työskenteli mm. tehtailija Heikki Liljeroosin palveluksessa kirjanpitäjänä.
Tämä nyt oli hiukan sivujuonnetta, mutta mielestäni merkittävä ja mielenkiintoinen osa tätä Hatanpään kartanon tarinaa. Jos kiinnostuit, käy ihmeessä lukemassa lähteistä lisää. Tietokirjailija Ari Järvelä on kirjoittanut kirjan; Idman: Valoa vaiettuun häpeään, Nils ja Anna Idmanin yhteinen matka 1885-1944. Täytyy ottaa ehdottomasti lukulistalle, sen verran alkoi tämä tarina kiinnostamaan!
Lähteet:
Wikipedia / Idmanin kavallusjuttu
Seura 14.4.2019 / teksti: Tuomas MacGilleon
Hatanpään kartanon upea portaikko
Tähän kohtaan vielä muutama vuosiluku kartanon hallintaan ja omistajuuteen liittyen
1913 Nils Idman joutui vararikkoon ja Tampereen kaupunki osti Hatanpään kartanon.
1914 kartano muutettiin sairaalaksi. Päärakennus ja huvila toimivat sotilassairaalana vuoteen 1918 saakka. Rakennus oli sairaalakäytössä monin muutoksin 1960-luvun loppupuolelle saakka.
1969-1970 kartano muutettiin kaupunginmuseoksi.
2007- rakennus on toiminut juhla-ja kokouspaikkana.
Se on tosiaankin kovin harmillista, että porrasaulaa lukuunottamatta alkuperäisestä ilmettä ei ole pystytty säilyttämään. Kaikissa saleissa on ollut uusrenesanssiuunit, mutta valitettavasti kaikki on aikanaan purettu. Tietoa purkamisesta ei ole löytynyt Vapriikin arkistoista. Mutta aula on kyllä sitäkin juhlavampi, joten jatketaanpa ihastelua.
Idmanin uusgoottilainen huvila
Ollessani Hatanpään sairaalassa töissä ihastelin usein tätä huvilaa. Silloin ei tullut otettua selvää tämän historiasta, mutta nyt vihdoinkin historian verho raottui hieman.
Kuten jo aiemmin tuli esille, huvilan arkkitehtina toimi Odert Sebastian Gripenberg. Huvila rakennettiin 1898-1900 kartanon oman tiilitehtaan tiilistä. Kartanon tehtaan tiiliä käytettiin useisiin rakennuksiin Tampereella, mm. Ortodoksisen kirkon (1896-1899) ja Tampereen raatihuoneen (1890) rakentamiseen.
Idmanin huvilaan tuli 24 huonetta ja sen sanotaan maksaneen 400 000 markkaa. Tiiliarkkitehtuuri oli muodissa ja se haluttiin jättää näkyviin. Talosta löytyy paljon erilaisia torneja ja ulokkeita. Nämä juuri tekevät rakennuksesta niin mielenkiintoisen.
Idmanin huvila on ollut aikanaan hyvin koristeellinen ja näyttävästi sisustettu. Huonekalut olivat Louis Sparren suunnittelemia ja ne valmistettiin Iris-huonekalutehtaasss. Kalustettiin tanssisali, rouvan salonki, ruokasali, olohuone, herran työhuone, biljardisali, kirjasto ja halli.
Vuonna 1916 Tampereen kaupunki sijoitti huvilaan sotilassairaalan. Vuodesta 1919 rakennus oli osin sairaalan ja mielisairaalan käytössä. 1935 huvila jäi kokonaan psykiatristen osastojen käyttöön.
Rakennus oli tyhjillään vuodesta 2022 ja Tampereen kaupunki laittoi rakennuksen avoimeen myyntiin tammikuussa 2025. Huvilan osti Lärdag levy-yhtiö. Yhtiön toimitilat ovat rakennuksessa. Tiloihin on suunniteltu mm. kahviota/ravintolaa. Aamulehdessä uutisoitiin 16.3., että viimeistään kesällä rakennuksessa avautuu ruokaravintola. Vielä ei näkynyt merkkejä tällaisesta toiminnasta, mutta aikaahan on vielä. Olisihan se hienoa päästä joskus sisätiloissakin käymään. Uudella omistajalla on tarkoitus tehdä suojellun rakennuksen korjaustöitä historiaa ja alkuperäistä kunnioittaen.
Rakennus sijaitsee Puistokujan päässä. Kesäaikaan tiilirakennus voi jäädä huomaamatta, kun se piiloutuu tehokkaasti puiden varjoon.
Kuvat:
Teija Sorjonen
Muutama kuva lähteistä, lähteet merkattu
Lähteet:
Haranpään kartano, rakennushistoriallinen selvitys 2016
HS / Aamulehti (Nina Lehtinen) 13.5.2021
Nordea / Kauppakadun pankkipuhallus sata vuotta sitten
Idmanin huvilan rakennushistoriaselvitys / Tampereen kaupunki
Tepan luonto 